Etologi Verna Vilppula

13/10/2026

Tämän tilausluennon tekeminen aiheuttaa minussa hieman jännitystä, toisaalta myös innostusta.

Ratsastus on ollut valtava osa elämääni. Olen aikoinaan elänyt hyvin vahvasti ratsastusmaailmassa, kilpaillut kouluratsastuksessa ja työskennellyt hevosten ja ratsastuksen parissa myös ulkomailla. Yliopisto-opintoni pyöräyttivät tapani katsoa hevosia - ja ratsastusta - iloisesti ympäri.

Olen pyöritellyt tätä aihetta mielessäni vuosikausia. On NIIN paljon asioita, jotka olisin toivonut tienneeni aikoinaan. Nyt sitten Klassisen Ratsastuksen Seura KlaRa ry tilasi minulta aiheesta luennon:

Ratsastustilanteen rakentaminen molemminpuolista hyvinvointia, suhdetta ja oppimista tukevaksi.

Ratsastus on ihmisen keksimä ilmiö, joka tapahtuu erilaisten biologisten ja muiden luonnonlakien alaisena. Hevosen ja ratsastajan fyysinen ja psyykkinen tila, ympäristö, oppiminen sekä harjoituksen suunnittelu ja toteutus vaikuttavat kaikki siihen, millaiseksi jaettu tilanne muodostuu.

Tällä luennolla tarkastelemme ratsastusta sekä hevosen että ihmisen näkökulmasta. Miten ratsastustilanne voidaan rakentaa niin, että se tukee molempien hyvinvointia, oppimista ja yhteistä suhdetta?

Kokonaisuudessa käsitellään ja sovelletaan erilaisia tutkimuslöydöksiä ja eläintieteen edistysaskelia ratsastuksen kontekstissa. Näkökulmana on, että mikä kaikki voidaan tehdä eri tavalla hevosen ja ihmisen kannalta, miten ja miksi?

Luennon jälkeen sinulla on lisää keinoja ottaa hevosen näkökulma laajasti huomioon, tunnistaa ratsastustilanteeseen vaikuttavia tekijöitä ja pedata onnistumisia molemmille osapuolille.

Luennoijana on Verna Vilppula MSc. Verna on ratsastusmaailmasta tiedemaailmaan siirtynyt hevosalan ammattilainen, jonka koulutustaustaan kuuluvat niin Ypäjän Hevosopisto kuin eläinten käyttäytymisen ja hyvinvoinnin yliopistotutkinnot Englannista ja Ruotsista.

Luento tiistaina 27.10.2026 klo 18-20

Hinta KlaRan jäsenille 10€ ja muille 15€.

Ilmoittaudu info(a)klassinenratsastus.fi viimeistään 25.10.2026
ja saat maksutiedot ja zoomlinkin.

Luennon tallenne tulee myöhemmin myyntiin omaan verkkokauppaani. Nyt voi ostaa vain paikan reaaliaikaiseen webinaariin.

07/10/2026

Millaista on etologin työ?

Etologi ei ole yksi tietty ammatti, vaan etologista osaamista voi käyttää hyvin erilaisissa tehtävissä. Soveltavia etologeja työskentelee esimerkiksi tutkimuksessa, eläinten hoidon ja hyvinvoinnin parissa, järjestöissä, viranomaistehtävissä, koulutuksessa ja eläintenpidon kehittämisessä.

Minun työni on yhdistelmä tiedon arviointia, soveltamista, opettamista ja käytännön ongelmien ratkaisemista.

Eläinten hyvinvointiin liittyvät kysymykset ovat harvoin yksinkertaisia. Kokonaisuuteen voi vaikuttaa yhtä aikaa eläimen biologia ja evoluutio, terveys, aikaisemmat kokemukset ja oppiminen, sosiaalinen ympäristö, elinympäristö, ihmisten toiminta ja lisäksi koko eläimen ympärille rakennettu arki.

Siispä tarkastelen työssäni usein ensisijaisesti eläimen ympärillä olevaa kokonaisuutta, ratkaisut kun löytyvät kokemukseni mukaan yleensä sieltä.

Käytännössä työpäiväni voivat olla hyvin erilaisia.

Yhtenä päivänä perehdyn tutkimuksiin ja rakennan niiden pohjalta tilausluentoa. Toisena arvioin yrityksen eläinten hyvinvointia ja mietin, miten tiloja tai toimintatapoja voitaisiin kehittää. Kolmantena selvitän yksittäisen eläimen käyttäytymiseen tai hyvinvointiin liittyvää ongelmaa yhdessä omistajan kanssa.

Välillä kirjoitan tietopakettia, artikkelia tai lausuntoa. Välillä koulutan eläinlääkäreitä, opiskelijoita tai muita eläinalan ammattilaisia. Välillä suunnittelen eläimiin liittyviä prosesseja tai tuotteita. Toisinaan teen organisaation sosiaalisen lisenssin analyysia ja toiminnan kehittämissuunnitelmaa. Toimeksiannot ovat moninaisia.

Kohteena voi siis olla yksi eläin, eläinryhmä, ihminen, elinympäristö tai kokonainen organisaatio.

Analysoin, että mitä tästä ilmentymästä voidaan tietää havaintojen ja tutkimustiedon kautta – ja miten näitä voidaan sovittaa yhteen kehittävästi?

Tiivistäen:
Yritän rakentaa siltaa tutkimustiedon ja eläinten kokeman arjen välille.

Tavoitteeni on tuoda tutkitun tiedon mahdollistama tulevaisuus ja tämä hetki lähemmäs toisiaan.

Millaiseksi sinä olit kuvitellut etologin työn?

Kansikuvasta kiitos ihana

28/09/2026

Mitä etologi tutkii?

Kandidaattiopintojeni aikana minut pyydettiin mukaan Helsingin yliopiston Hevosten Interaktio -tutkimushankkeeseen. Siitä alkoi lopulta useamman vuoden mittainen tutkimusmatka hevosten käyttäytymisen, persoonallisuuden, kognition ja ihmis–hevossuhteen parissa.

Tutkimushanketta johti edesmennyt dosentti Sonja Koski, ja itse vastasin erityisesti aikuisten hevosten sosiaalista persoonallisuutta ja ihmis–hevossuhdetta käsittelevästä osuudesta. Hankkeessa tutkittiin lisäksi varsojen persoonallisuuden ja ihmis–hevossuhteen kehittymistä sekä hevosenomistajien uskomuksia.

Klassisen etologian tutkimus on pääosin eläinten seuraamista luonnonmukaisissa ympäristöissä. Myös minun tutkimustyöni sisälsi hevosten laumakäyttäytymisen kirjaamista, m***a lisäksi paljon muuta soveltavasta näkökulmasta.

Suunnittelin käyttäytymiskokeiden toteutusta, rakensin testitilanteita, opetin ja ohjasin assistenttejä, keräsin taustatietoja ja toteutin 6 käyttäytymiskoetta 34 hevoselle kahdesti.

Kaikki käyttäytymiskokeet videoitiin, jonka jälkeen koodasin käyttäytymistä videoilta taulukoihin ja sitten analysoin tuloksia tilastollisesti. Kullekkin hevoselle tehtiin useita erilaisia testejä, jotta pystyimme tarkastelemaan käyttäytymistä eri tilanteissa ja etsimään yhteyksiä eri tulosten väliltä.

Ja kas näin soveltava etologia muuttuu teoriasta tutkimukseksi, jota tuoda sitten käytäntöön.

Emme voi kysyä eläimeltä, millainen on vaikkapa sen persoonallisuus, miten se kokee ihmisen tai mitä se ymmärtää ihmisen eleistä. Kysymyksiä täytyy lähestyä mitattavan käyttäytymisen kautta ja sellaisilla tutkimusasetelmilla, joissa erilaisia selityksiä voidaan erotella toisistaan.

Tein tämän saman aineiston osista sekä kandidaatin, että maisterin tutkielmani. Gradussani tutkin hevosten kykyä seurata ihmisen antamia ei-kielellisiä vihjeitä, ja että vaikuttivatko hevosen koulutustapa ja pito-olosuhteet yksilön suoriutumiseen. Gradustani sain korkeimman arvosanan 5/5, löydät sen kommenteista.

Tutkimuksen tekeminen lisäsi kykyäni hahmottaa tutkimuksien käytännön toteutuksia päässäni ja tarkastella datasta tehtyjä analyysejä – ja siten arvioida tiedon laatua.

Kun tutkimuskysymys on käännetty mitattaviksi muuttujiksi, aineisto kerätty järjestelmällisesti ja tuloksia aletaan analysoida tilastollisia todennäköisyyksiä vasten, silmien eteen aukeaa aivan uusia oivalluksia.

Päällimmäisenä on mieleen jäänyt se, kuinka paljon havainto, tulkinta ja todellisuus eroavat useimmiten toisistaan.

Vaikken tällä hetkellä työskentele yliopistotutkijana, tutkimusosaaminen on työssäni aivan korvaamatonta. Suuri osa työstäni on tutkimustiedon ja käytäntöjen arvioimista, sekä näiden yhdistämistä toisiinsa kehittävällä tavalla.

Seuraavassa osassa kerron, mitä minä teen etologina – ja miten tutkimustieto muuttuu työssäni käytännöksi.

Mitä sinä haluaisit tietää eläinten käyttäytymisestä, jos voisit tutkia mitä tahansa?

(Ensimmäisen kuvan on ottanut Nina Laiho, toisen ja kolmannen Veera Riihonen.)

21/09/2026

Olin Ypäjän jälkeen toiminut ratsuttajana ja muutenkin kouluttanut eläimiä, joten vuonna 2016 hain opiskelemaan eläinten oppimista ja kognitiota Coventryn yliopistoon. Erinäisten mutkien kautta vaihdoin toisen vuoden jälkeen yliopistoa Greenwichiin ja samalla opintojeni painopiste siirtyi eläinten hyvinvointiin.

Opinnot olivat alusta asti tuhdisti täynnä sekä teoriaa että käytäntöä.

Kognition, oppimisen ja kouluttamisen lisäksi opiskelin muun muassa etologiaa ja hyvinvointitiedettä, ihmispsykologiaa ja ihmisten ohjaamista, eläinten kehitystä, elinympäristöjen ja virikkeistämisen suunnittelua, ravitsemusta, tutkimussuunnittelua ja tilastotieteitä, genetiikkaa ja jalostusta, käyttäytymisekologiaa, antrozoologiaa eli ihmis–eläinsuhteen tutkimusta, neurotieteitä ja psykofarmakologiaa.

Klinikkaeläinhoitajaopiskelijoiden kanssa istuimme samoilla eläinanatomian, fysiologian, patologian ja epidemiologian kursseilla. Tutkielmia, tenttejä ja osaamisen näyttöarviointeja oli paljon.

Käytännön opinnot olivat vähintään yhtä monipuolisia. Eläinten hoitoa, kouluttamista ja tutkimusta opiskeltiin yliopistojen omissa eläintarhoissa ja talleissa, tuotantoeläintiloilla sekä kampusten yhteydessä toimineissa eläinten pelastuskeskuksissa. Pidimme ohjattuna luokkana myös käyttäytymisklinikkaa koirille ja kissoille.

Työharjoitteluni suoritin hevosten pelastuskeskuksissa, ja opintovierailuja teimme muun muassa eläintarhoihin, tuotantoeläintiloille, pelastuskeskuksiin, opaskoirakouluihin, koirapäiväkoteihin ja koe-eläinyksiköihin.

Vuonna 2020 valmistuin eläinten käyttäytymisen ja hyvinvoinnin kandidaatiksi First Class Honours -arvosanalla ja vuosikurssini parhaana opiskelijana.

Seuraavaksi hain Tukholman yliopistoon klassisen etologian maisteriopintoihin ja pääsin sisään.

Siellä näkökulma oli taas hieman erilainen. Opinnoissa keskityttiin eri eläinlajien evoluutioon, ekologiaan ja luonnollisissa olosuhteissa tapahtuvaan käyttäytymiseen. Tämä oli erittäin kasvattavaa: kiinnostuksen kohteena olivat eläinlajit itsessään, ilman että tarkastelun lähtökohtana oli eläimen käyttötarkoitus ihmisen kannalta.

Korona sotki opintoja, ja päädyin suorittamaan kursseja Tukholman lisäksi myös Ruotsin maatalousyliopistossa (SLU). Lopulta vaihdoin klassisen etologian linjalta kokonaan takaisin soveltavalle puolelle, eläinten käyttäytymisen ja hyvinvoinnin maisteriopintoihin SLU:hun.

Kandiopintoihin verrattuna maisteriopintojen näkökulma oli luonnollisesti tutkimuspainotteisempi, ja pääsin maailman johtavien eläintutkijoiden oppiin. SLU:ssa pidin erityisesti siitä, että eri aiheista opettivat niitä itse tutkivat ihmiset: kissatutkija luennoi kissoista, nautatutkija naudoista, kognitiotutkija kognitiosta ja antrozoologi ihmis–eläinsuhteesta. Kurssien opintotyöt olivat hyvin teknisiä painottaen kriittistä ajattelua, sekä tutkimusten ja erilaisten tiedon käyttökohteiden suunnittelua.

Opintopolkuni mutkien kautta näkökulma laajeni ja syveni: eläinten kouluttamisesta oppimiseen ja kognitioon, siitä hyvinvointiin, klassiseen etologiaan ja lopulta takaisin soveltavaan etologiaan – m***a tutkimusnäkökulmasta.

Jo kandidaattiopintojeni aikana minut pyydettiin mukaan hevostutkimukseen.

Siitä alkoi usean vuoden mittainen matkani tutkijana – ja siitä kerron seuraavassa osassa.

Yllättikö jokin opintojeni sisällössä?

(Huom! Tämä kirjoitus kuvaa vain minun opintojani. Opintojen sisällöissä on suuria eroja riippuen toteutustavasta, painotuksesta ja koulujen resursseista.)

18/09/2026

Mitä on etologia?

Etologia on eläinten käyttäytymisen biologista tutkimusta eli lyhyesti sanottuna käyttäytymisbiologiaa.

Klassisessa etologiassa pyritään ymmärtämään, mitä eläimet luonnollisissa oloissa tekevät, mitä tarkoitusta käyttäytyminen palvelee, mikä sen käynnistää ja mikä sitä säätelee, miten käyttäytyminen on lajikehityksessä muotoutunut ja miten se muuttuu eliniän aikana.

Käyttäytyminen on eläimelle nopein ja ensisijainen tapa sopeutua ja menestyä ympäristössä. Toiminnan ymmärtämiseksi tutkitaan eläintä suhteessa siihen ympäristöön ja ekologiseen lokeroon, jossa laji on kehittynyt.

Soveltavassa etologiassa biologista tietoa hyödynnetään – sovelletaan – ihmisen oloissa elävien eläinten hyväksi. Tiedon avulla pyritään kehittämään eläinyksilön pitoa, elinympäristöä ja elintapaa - eli hyvinvointia.

Eläinten hyvinvointia rakennettaessa soveltavan etologian rinnalle tulee myös esimerkiksi eläinlääketiedettä, hyvinvointi- ja stressifysiologiaa, ravitsemusta, genetiikkaa ja jalostusta, eläintenpidon ja elinympäristöjen suunnittelua, ihmisen ja eläimen välistä vuorovaikutusta, oppimista ja kouluttamista sekä etiikkaa.

Näistä yhdistyy se laaja eläinten käyttäytymisen ja hyvinvoinnin tietopohja, johon myös oma koulutukseni perustuu. Käytän itsestäni välillä lyhyesti nimitystä (soveltava) etologi, koska eläinkäyttäytymis- ja hyvinvointitieteilijä on suomen kielessä melkoinen sanasokkelo.

Etologia tarkastelee ja kohtelee yhtäläisesti hevosta, tiikeriä, koiraa, kalaa, ihmistä tai sudenkorentoa. Jokainen eläin on oman ekolokeronsa ruumiillistuma, evoluutionsa huippu ja tärkeä.

Keskiössä on aina eläimen oma näkökulma.

Seuraavassa osassa kerron, millainen oma koulutuspolkuni etologiksi on ollut.

Mikä eläinlaji on muuttunut omissa silmissäsi eniten sen jälkeen, kun olet oppinut siitä lisää?

16/09/2026

Vuonna 2013 tehtiin merkittävä tutkimuslöydös, josta kuhistiin ympäri maailman:

Ulostaessaan koirat pyrkivät asettamaan kehonsa maapallon magneettisen pohjois-etelä-akselin suuntaisesti.

Tutkimus oli aikoinaan ensimmäinen, jossa luotettavasti osoitettiin maan magneettikentän vaikuttavan koirienkin käyttäytymiseen.

Tämä on aivan yleinen aisti eläinkunnassa, vaikka ihmiset eivät tätä dataa enää osaakaan lukea - ainakaan tietoisesti.

Miksi sitten olen selannut viimeiset pari tuntia tutkimuksia, kuvia ja analysointityökaluja koirien ulosteista?

Tälle on erittäin hyvä syy, minulla on nimittäin työn alla uusi verkkokurssi: Tutkittu tieto koiran hoidossa.

Koostan verkkokurssiin oleellisia perustietoja ja taitoja, jotka jokaisen koiranomistajan olisi mielestäni hyvä osata.

Yksi tällainen erittäin tärkeä taito on osata lukea koiran kakkaa.

Haluatko osata huolehtia koirastasi paremmin tutkitun tiedon tuella? Tervetuloa siis verkkokurssille, se ilmestyy pian!

Jos sinulla on kysymyksiä tai huolia koirasi hyvinvoinnista tai käyttäytymisestä, voit varata ilmaisen 15 minuutin kartoituspuhelun viestillä.

11/09/2026

Tiesitkö, että orit ovat varsojen sosiaalisen ja fyysisen kehityksen kannalta täysin välttämättömiä? Nimenomaan iskät leikittävät lapsukaisia ja vahtivat niitä vaarojen varalta, sillä aikaa kun mammat syövät ja lepäävät.

Miten ihana video.

Lue lisää aiheesta: https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/32335767/

03/09/2026

Miten varsa kannattaa vieroittaa?

Varsan vieroitus on prosessi, johon voidaan valmistautua jo kuukausia ennen tamman ja varsan lopullista erottamista.

Kokosin tutkimustiedon pohjalta Varsan vieroituksen malliprosessin – käytännön työkalun kasvattajille ja muille varsojen vieroitusta suunnitteleville.

Malliprosessi kulkee vieroitukseen valmistautumisesta asteittaisen erossaolon harjoitteluun ja lopullisen erotuksen jälkeiseen aikaan.

Mukana on myös konkreettinen neljän viikon esimerkkiaikataulu tamman ja varsan erossaolon asteittaiseen pidentämiseen.

Ajatukseni ei ole tarjota yhtä jäykkää kaavaa, joka sopisi jokaiselle varsalle. Sen sijaan malliprosessi antaa tutkimustietoon perustuvan rungon, jota voidaan soveltaa yksilöiden ja olosuhteiden mukaan.

🐴 Varsan vieroituksen malliprosessi on nyt ladattavissa maksutta Animal Updaten sivuilta.
https://www.animalupdate.fi/product-page/varsan-vieroituksen-malliprosessi

Toivon, että materiaali auttaa tekemään vieroituksesta suunnitelmallisemman prosessin, jossa tamma ja varsa ovat hyvinvoivia alusta loppuun.

02/09/2026

Vieroitus on hevosen elämän suurin yksittäinen tapahtuma. Sen onnistuminen vaikuttaa hevosen koko loppuelämään ja myös seuraaviin sukupolviin epigenetiikan kautta.

Hevostietokeskus tilasi minulta kaksi tietoiskua: Varsan vieroitusmenetelmiä ja Vieroitusstressin vähentäminen. Ne on julkaistu eilen osana päivitettyä Varsan vieroitus ja hoito-kokonaisuutta.

Käy lukemassa tietopaketti Hevostietokeskuksen sivuilta:
https://hevostietokeskus.fi/i/kasvatus/varsan-vieroitus-ja-hoito/varsan-vieroitusmenetelmia

Käsittelen mm. hevosen lajityypillistä vieroitusta, varsan stressin tunnistamista ja riskitekijöitä, sekä tutkimuksissa suositeltua vieroitustapaa.

Huomenna julkaisen lisäksi tutkimustiedon pohjalta laatimani varsan vieroituksen malliprosessin. Työkalu auttaa suunnittelemaan vieroituksen vaihe kerrallaan.

Pysy kuulolla!

12/08/2026

Tämä ilmiö tuli todella hyvin esiin, kun opintojen työharjoittelussa arvioin hevosten hyvinvointia erään hevosten pelastuskeskuksen eri toimipisteissä Englannissa.

Ensimmäisessä paikassa esihenkilö oli todella tarkka työntekijöiden kielenkäytöstä. Työntekijöillä ei saanut olla lempihevosia, eikä hevosista koskaan saanut sanoa rumasti. Työntekijät suhtautuivat hevosiin tasavertaisesti, antoivat aikaansa kaikille tasapuolisesti ja käsittelivät hevosia hyvin kauniisti ja johdonmukaisesti. Hevoset olivat kivoja käsitellä ja suhtautuivat ihmisiin ystävällisesti.

Toisessa paikassa esihenkilö ei kiinnittänyt kielenkäyttöön huomiota. Työntekijät suosivat joitain hevosia ja karttoivat muita. Ajankäyttö ja vaivannäkö jakautuivat epätasaisesti. Hevoset, joista puhuttiiin rumasti, saivat karumpaa kohtelua ja ne myös suhtautuivat ihmisiin epäileväisesti. Tämä tietysti myös vaikutti näiden yksilöiden adoptointiin kielteisesti.

Molemmat paikat olivat saman järjestön alaisia. Molemmissa oli samat toimintaprotokollat, samansuuntainen tilasuunnittelu, työntekijöillä samat koulutukset ja paperilla samat prosessit.

Erot hevosten todellisuuksissa olivat kuitenkin huomattavat.
Nuo erot johtuivat ihmisten viestinnän ja sitä kautta toiminnan kulttuurieroista.

Kiitos nostosta Anna Kilpeläinen - PedaEquest.

🐴 “Naughty.” “Stubborn.” “Rude.” They might seem like harmless words, but could they actually change how we treat horses?

At the ISES 2026 Conference, Susie Catherall Ostler presented “Words matter: The prevalence and impact of negative emotive language in the equine industry.”

In a survey of 355 participants, every participant had heard negative emotive language used to describe horse behaviour, and 97% admitted using it themselves.

But the most striking finding was what happened when researchers changed only the language used to describe a horse’s behaviour. Participants shown descriptions using negative emotive language were significantly more likely to suggest sedation and, in some scenarios, positive punishment, despite seeing the exact same video of the horse.

People who reported using this type of language more frequently were also less likely to suggest giving the horse time, considering their emotional state or physical discomfort, or using desensitisation.

The takeaway is simple but powerful: the words we use can shape the decisions we make.

Instead of labelling a horse as naughty, stubborn or rude, asking why they are behaving that way could lead us towards more horse centred responses.