16/05/2016
Mikä tuo meidät tähän hetkeen?
Olet yhtä kuin oma syvin, polttavin halusi. Millainen halusi o , sellainen on tahtosi. Millainen tahtosi on, sellaisia ovat tekosi. Millaisia tekosi ovat, sellainen on kohtalosi. Toteaa Upanishad 4.5
Lähes kaiken toiminnan alkusysäys on pohjimmiltaan henkinen. Kun alat suunnitella kesälomareissua, tehdään mielessä ensin harjoitus fiiliksestä mikä siellä Kreikan saarella tulee olemaan. Kun alat suunnittella taloa, näet todennäköisesti itsesi uudessa keittiössä aamukahvilla. Kaikkien ihmisten perimmäisenä vaikuttimena on halu olla onnellinen. Tämä salainen toive saattaa vaikuttaa niin uni- kuin valvetodellisuuteemmekin taustalla kuin kaukainen, hädin tuskin erottuva biisi, jota emme koskaan kuuntele kunnolla.
Näen työelämässä ilmiöitä, jossa onnellisuutta yritetään etsiä ulkopuolelta, kuten riippuvaisuudesta ruokaan, alkoholiin, ostamiseen, huumeisiin, seksiin, rahaan, työhön tai maineeseen. Halu hukuttautua näihin asioihin saattaa vaikuttaa henkiseltä impulssilta eli halua kokea olemisen keveyttä ja omien rajojemme ylittämistä, joka ei kuitenkaan vie meitä pois arjesta vaan on läsnä siinä. Se mitä kaipaamme, ei ole näitä asioita, vaan se että voisimme tuntea vähän onnea jokapäiväisen elämämme sekavan pyörityksen keskellä. Kaiken ylensyömisen, itsemme nälkiinnyttämisen, kuntoilun, juomisen, huumeharhojen, huippuhetkien hakemisen ja kuluttamisen keskellä etsimme oikeastaan epätoivoisesti tietä kotiin todelliseen itseemme. Mitä kauemmin olemme olleet maanpaossa tästä itsestä, sitä epätoivoisempi on kaipuumme ja sitä äärimmäisempiä ovat myös ne keinot, joilla yritämme löytää nautintoa.
Merkittävää on pysähtyä ja tunnistaa itsessään tämä olevainen tila. Henkisen hyvinvoinnin tilan tunnistaminen on kasvussa. Keho kertoo, mitä mieli ei pysty käsittelemään. Tulee siis kaikenlaisia kremppoja, mm. polvet, selkä, suolisto, migreeni oireilevat. Vasta kun olemme riittävän sairaita, tai muuten lopen kyllästyneitä huonoon fiilikseen, keksimme vaihtaa näkökulmaa asioihin. Tai törmäämme samaan ongelmaan yhä uudestaan ja meistä alkaa tuntua, että tilanteella on jotakin tekemistä oman mielentilamme kanssa. Niin raivostuttavaa kuin se onkin, kärsimys näyttää motivoivan ihmistä tehokkaammin kuin ilo, ja tämä kärsimys saa meidät aloittamaan työskentelyn itsensä kanssa. Se voi olla esim. Joogaa, meditointia, qigongia tms.
Usein siihen tarvitaan ulkopuolinen henkilö auttamaan uuden näkökulman löytämisessä. Viime viikolla sain pitää jälleen joogaohjaajan kanssa työhyvinvointipäivän, jossa oli toiminnallista valmennusta (ei yhtään powerpointtia), meditointia, mielikuvaharjoitteita ja yin joogaan. Porukka tykkäsi todella. Oli vähän erilainen keskiviikko. Lähetimme jälkikäteen kotiharjoitteet meilitse.
Loistava kirja näkökulman vaihtamisesta on Antti Mattilan Näkökulman vaihtamisen taito (Otava). Kirja antaa hyviä työkaluja vaihtaa fokusta ja lisätä henkistä hyvinvointia.
Riippuvaisuus mistä tahansa muusta kuin oman mielen hallinnasta ei ole hyväksi. Ei ole viisasta takertua mihinkään, minkä voi menettää sairauden, vanhenemisen tai elämän olosuhteiden myötä. Kannattaa siis satsata oman tietoisuuden ja henkisen hyvinvoinnin lisäämiseen. Lopulta olet oman itsesi pomo.
Kiireisen elämän vauhdissapysähtymiselle tulee varata aikaa. Minä olen löytänyt keinon istua sunnuntaisin palaverissa itseni kanssa. Tutkin kalenteriani, lisään liikunnat ensin, ajan meditoinnille, perheelle, kirjaan viikon tavoitteet ja suunnittelen missä valmistaudun mihinkin. Joka ilta teen sitten priorisointilistan seuraavan päivän taskeista; 1. , 2., 3. , . Kun aamu alkaa, tartun toimeen ja lähden tekemään asioita yhden kerrallaan. Aamu alkaa 10-15 minuutin meditoinnilla.
Onnellista viikkoa, työniloa.