Filosofinen etsivätoimisto

01/09/2023

Huomenna klo. 18:30 Filosofisen etsivätoimiston pop-up -toimisto pystytetään kunnianarvoiseen Pub Sirdieen. Olemme palveluksessanne...

12/08/2023

"Tämä on täysi katastrofi!" Kimi Kataja paiskasi Janne Toivoniemen uunituoreen dekkari Lähiörotat toimiston pöydälle.

"Niinhän minä sanoin", Benny Serlin vastasi. "Edes meidän painotalon sabotaasi ei estänyt tuon kirjan julkaisemista."

"Hemmetin hemmetti! Se kehtaa vielä kirjoittaa selkeästi, että meidän etu on olla tuntemattomia. Sen päälle se maanvaiva on kirjoittanut koko kansalle kaikki meidän sekoilut."

"Niin se. Minä olen enemmän huolissani siitä, että esseeni 'Mitä on psykedeelinen empirismi?' on painettu ilman lupaani."

"Sekö sua tässä rassaa?"

"Se. Kaikki muu on aivan yhdentekevää. Kukaan merkittävä henkilö ei lue dekkareita. Nehän ovat pelkkää kioskikirjallisuutta, joita mainostetaan muka vakavana kirjallisuutena. Pyh!"

"Meidän asiakkaista monet lukevat dekkareita ja eihän me saada mistään lisää niitä, kun kaikki tietävät minkälaisia sekopäitä me ollaan."

"Olet taas ihan liian dramaattinen. Ei kukaan ota tällaisia teoksia tosissaan. Siellähän on jopa kirjoitusvirheitä! Onneksi minun esseeseeni ei oltu koskettu. Jos vaikka muutamat lukijat sen kautta löytävät briljantin ajatteluni ja kiinnostuvat filosofiasta laajemminkin."

"Lopeta siitä esseestä puhuminen. Meidän liiketoiminta on vaarassa ajautua konkurssiin. Se on oikeasti dramaattista."

"Hmph! Taas tuota rationalismia. Minä ostan koko painoksen ja kirja ei pääse koskaan kauppojen hyllyille."

"Jos sä ostat koko painoksen, niin ne painaa lisää."

"Mitä sinä höpiset?"

"Oletko kuullut ensimmäisestä, toisesta ja vaikka kolmannesta painoksesta. Jos kirja myy, niin sitä painetaan lisää aina niin kauan kuin se myy."

"Tuossa tietenkin on järkeä. M***a mehän voimme alkaa mustamaalata kirjaa."

"Miten?"

"No niiden kirjoitusvirheiden avulla. Levitämme sanomaa, että teos sisältää virheitä."

"Pari hassua kirjoitusvirhettä ei paina missään."

"No, sitten me sanomme sen olevan huonosti kirjoitettu."

"Onko se sitä?"

"Ei, m***a kyllähän mediassa levitään jatkuvasti epätosia väittämiä."

"Levitetään, m***a me emme ole media ja ei meistä kukaan ole kiinnostunut."

"Olemme siis lirissä."

"Niin olemme."

13/01/2023

Benny tässä terve. Kimin erityisellä luvalla saan tästä aiheesta avautua teille rakkaat seuraajat. Olen luvannut pitää homman kasassa. Eli en ala sekoilemaan.

M***a haluaisin avautua Thomas Pynchonin teoksen Inherent Vice nimestä. Koska kyseessä on Pynchon, niin teoksen nimikin on monimerkityksinen. Itse nimi tulee ilmi teoksen sivulla s. 351 (Vintage Books, 2009).

"Inherent Vice" voidaan ymmärtää sellaisena sisäisenä vikana, joka sisältyy rahtiin (kuten kananmuniin), jonka takia niitä ei vakuuteta 100%:sti. Aina osa niistä hajoaa kuljetuksen aikana. Myös Pynchon viittaa perisyntiin teoksessa.

M***a "inherent vice" kuuluu entropiaan (keskeinen käsite Pynchonilla) ja sen voidaan katsoa sisältyvän kaikkeen: kaikki hajoaa. Erityisen keskeistä tämä on ideaalien kohdalla. Ja juuri siitä teos kertoo. Teoksen aikaan 60-luvun idealismi alkaa murentua niiden "sisäisen vian" johdosta.

Vapaa rakkaus on muuttunut pelkäksi himokkaaksi paneskeluksi ja tajunnan laajentaminen psykedeeleillä tappavaksi heroiiniriippuvuudeksi. Ja tässä on se kaikkein keskeisin sanoma: maailmaa muuttavat ajatukset muuttuvat hyvin helposti vanhaa järjestystä ylläpitäviksi kurimatriiseiksi. Vapaus ja muutos ovat herkkiä hajoamaan.

Hippiliikkeen vapaa rakkaus ja psykedelia muuttuivat hyvin nopeasti päinvastaisiksi irvikuviksi itsestään. M***a tämä ei merkitse, että itse ideaalit olisivat olleet vääriä. Niitä ei vain osattu vaalia. Ei ihme, että 70-luvulle tultaessa vanhat hipit olivat vihaisia ja osa liikkeeseen uskovista menettivät uskonsa kääntymällä uusliberalismin kannattajiksi.

Inherent Vice on kaikesta koomisuudestaan huolimatta hyvin vihainen teos. Sellaisena se on verrannollinen Deleuzen ja Guattarin Anti-Oidipukseen. "Te pilasitte hyvän vallankumouksen. Miksi?" Ja samalla se on hyvä muistutus meille tulevasta. Vaalikaamme meille arvokkaita arvoja: vapautta ja muutosta. Me emme edelleenkään osaa käyttää niitä niiden arvovallan arvoisesti.

15/12/2022

"Haaa!", Benny karjaisi rikkoen Filosofisessa etsivätoimistossa vallinneen hiljaisuuden, jonka seurauksena Kimi kaatoi tripa-espressonsa rinnukselleen.

"Kiitti", Kimi sanoi pyyhkien mustaa kahvia t-paidaltaan. "Mitä helvettiä sä skitsoilet?"

"Katso tätä." Benny käänsi läppärinsä näytön, jossa oli auki The New York Timesin uutinen Thomas Pynchonin arkiston myymisestä Huntingtonin kirjastolle.

"Mitä me ollaan puhuttu Pynchonista?"

"Älä viitsi aloittaa taas tuota", Benny kivahti. "Meillä on vihdoinkin päämäärä."

"Päämäärä?"

"Aivan niin. Meidän päämäärä on murtautua Huntingtonin kirjastoon ja kaivaa Thomas Pynchonin arkistoista todisteet, että hän kirjoitti Inherent Vicen samaan aikaan kuin Gravity's Rainbow."

"Me ei voida murtautua mihinkään Yhdysvalloissa olevaan kirjastoon."

"Miten niin emme voi? Lentokentän kautta me pääsemme Yhdysvaltoihin."

"Mulla ei ole rahaa mihinkään matkaan Jenkkeihin."

"Pyh! Minä maksan. Meidän on aika astua kirjalliselle areenalle."

"Murtautumalla kirjastoon?"

"Olet taas aivan liian rationaalinen. Me lähdemme tuolle hullulle matkalle ja me tallennamme kaiken. Me äänitämme keskustelumme. Kirjoitamme kaiken muistiin. Otamme valokuvia. Kuvaamme videoita. Siitä tulee kahden suomalaisen Pynchon-fanin järjetön matkakirja järjettömästä tehtävästä."

"Mä en ole Pynchon-fani. Sä olet. Ja sen lisäksi sä olet hullu."

"Vielä parempaa. Keskustelumme tulevat käsittelemään Pynchonin kirjallisuutta ja minä yritän vakuuttaa sinut hänen tuotannon ylivertaisuudesta. Teoksesta tulee pynchonmaisempaa kuin Pynchon itse osaisi kirjoittaa. Ja tiedätkö mikä on vielä sekavampaa?"

"Mun on vähän vaikea ajatella sekavampaa."

"Me emme koskaan pääse murtautumaan kirjastoon, koska itse matka on tärkeämpää kuin perille saapuminen. Me jäämme ikuisesti sille matkalle."

"Eli me ei koskaan kirjoiteta sitä kirjaa?"

"Tietenkin me kirjoitamme. Me pidämme blogia, teemme podcasteja, instagrammaamme, twiittaamme. Se on teos, joka on koko ajan tulossa. Se on tulemista!"

"Mä teen itselleni uuden espresson ja sillä aikaa sä opettelet pitämään pääsi kiinni. Ei enää sanaakaan. Onko selvä?"

"Hmph!", Benny tuhahti.

06/12/2022

Benny "arvosteli" Finlandia-voittajan... kaikille käsittämättömästä syystä "arvostelu" alkoi käsitellä koripalloa.

"Hi hi hiii", Benny hykerteli nojatuolissaan.

"Mikäs sua noin naurattaa?", Kimi kysyi kaataessaan kahvia kuppiinsa. "Sä olet ollut poikkeuksellisen totinen viimeiset päivät."

"Tämä teos voitti Finlandian", Benny heilutti kädessään Ville-Juhani Sutisen teosta Vaivan arvoista - Esseitä poikkeuskirjalllisuudesta. "Se saa minut nauramaan."

"Sun mielestä väärä teos voitti?"

"Päinvastoin! Tätä parempaa Finladia-voittajaa ei ole koskaan ollut. M***a se minua naurattaa, että kerrankin Finlandiaan liittynyt kaanonien palvominen on rikottu."

"Ai, miten niin?"

"Tässä fantastisessa kirjassa käsitellään suurelta osilta teoksia, joita ei ole käännetty suomeksi ja kirjallinen establishmentti tuskin on niitä muutenkaan lukenut. Ha haa... siinä saavat nenilleen niin että tuntuu."

"Vai niin. Toi sun negatiivinen suhtautuminen kotimaisen kirjallisuuden piireihin on hyvin tunnettua."

"Olen siitä saanut suoranaisen legendaarisen maineen. Minä en voisi vähempää välittää siitä. En sano, että ennen kaikki oli paremmin, m***a kyllä Parnasso on nykyään suhteettoman ala-arvoinen julkaisu. Eihän meidän tarvitse kuin muistella Meri Valkaman tapausta. Miten voi niin sössiä faktoissa ja jatkaa sössimistä jälkipuinnissa. Ainakaan yhtään koripalloilijaa ei siinä lehdessä ole töissä."

"Koripalloilijaa?"

"Olen niin pettynyt sinuun Kimi. Kesäisin olet aina pelaamassa Brahenkentän koripallokentällä korista ja tiedät varsin hyvin, että koripallossa virheen tekijä nostaa aina kätensä pystyyn merkiksi virheestä."

"Niin tietenkin. Katukoriksessa on vaan erilaiset säännöt."

"Pyh! Se ei ole mitään katukoripalloa. Tehän pelaatte turvallisesti metallisen aidan suojassa."

"Sitä sanotaan katukorikseksi, koska sitä pelataan asfaltilla. Siitä se nimi tulee."

"Miksi se ei sitten ole asfalttikoripalloa?"

"En minä tiedä."

"Tuo kaikki on niin typerää. Ehkä Parnassossa on katukoripalloilijoita. Teeskentelijöitä, jotka eivät oikeaa koripalloa osaa edes pelata."

"Mä en nyt noin menisi sanomaan."

"M***a minäpä niin menin sanomaan."

"Sä olet idiootti"

"Hi hi hii..."

05/09/2022

Benny Serlin lämäsi voimalla Joona Keskitalon teoksen Kunniattomat ravintola Rytmin pöytään. "Hah. Kiusaajastamme ei ole meille enää mitään haittaa."

"Siis Janne Toivoniemestä?", Kimi sanoi. "Miten siitä kiusankappaleesta ei ole enää meille haittaa?"

"Anna, kun selitän", Benny totesi samalla kohentaen silmälasiensa asentoa nenällään. "Suomessa tehdään niin tasokasta rikoskirjallisuutta, että teokset meistä eivät koskaan voi saavuttaa marginaalia suurempaa 'menestystä'. Hyvänä esimerkkinä voidaan mainita tämä Keskitalon uutuus. Hienoa viihdettä."

"M***a sähän olet aina sanonut, että viihteen sekaan pitää tuoda jotain syvällisempää sanomaa. Filosofiaa."

"Pyh! Minua pinnallisempaa henkilöä saa hakea. Ja juuri siksi minä olen ikuinen arvoitus."

"Voit sä silti vähän avata, että miten siitä Toivoniemestä ei ole enää meille mitään haittaa."

"Voin. Psykedeelis-filosofinen dekkari ei koskaan voi nousta samalla tasolle näiden tasokkaiden rikoskirjojen kanssa. Kansaa ei vaan kiinnosta."

"Siis sun mielestä ihmisiä ei kiinnosta filosofia."

"En minä niin sanonut."

"Kyllä sä mun mielestä juuri niin sanoit."

"M***a en tarkoittanut sitä", Benny tuhahti ja nosti konjakkilasin huulilleen. "Ihmisiä ei kiinnosta Toivoniemen filosofiset teokset."

"Sehän kirjoittaa psykedeelisestä empirismistä. Väität sä, että ketään ei kiinnosta psykedeelinen empirismi?"

"Älä ole typerys! Tietenkin kaikkia kiinnostaa psykedeelinen empirismi. Miksi ei kiinnostaisi? M***a siinä muodossa, mitä me tulemme kirjoittamaan."

"Mä en aio edelleenkään kirjoittaa sun kanssa sitä johdatusta psykedeeliseen empirismiin. Sun pitää kirjoittaa se ihan itse."

Mitä? Milloin sinä olet sanoutunut irti meidän magnum opuksen kirjoittamisesta?"

"Mä en ole koskaan siihen lupautunut. Sä olet vaan päättänyt sen itse. Sun pitäisi joskus opetella kuuntelemaan toisia ihmisiä."

"En minä sitä yksinkään voi kirjoittaa. Tarvitsen lyyrikon pukemaan ajatukseni selkeäksi kieleksi."

"No, sähän voit aina ottaa yhteyttä Keskitaloon. Juurihan sä kehuit kuinka mahtavaa rikoskirjallisuutta hän kirjoittaa."

"Ei kuolleena syntynyt idea"...

24/08/2022

20/08/2022

"Operation paperclipin tuntemattomaksi jäänyt lisäasiakirja", Benny huudahti heittäessään Thomas Pynchonin teoksen Huuto 49 olohuoneensa kahvipöydälle.

"Haluut sä vähän avata tuota", Kimi totesi sytyttäessään jointtia.

"Kyllä. Operation paperclip oli Yhdysvaltojen salainen projekti, jonka avulla he toivat Natsi-Saksasta yli 1600 rakettien kehittäjää maahan Toisen maailmansodan päättyessä."

"Okei. M***a mikä se tuntemattomaksi jäänyt lisäasiakirja on?"

"Se on vaiettu suuri salaisuus, jonka Thomas Pynchon paljastaa tässä teoksessa."

"Jos se sen pajastaa jo tuossa 1966 julkaistussa teoksessa, niin miten se on mikään uutinen enää?"

"Siinäpä se", Benny sanoi ja sytytti oman jointtinsa. "Akateemiset törpöt eivät ole sitä nähneet tai lukeneet, koska he keskittyvät epäolennaisuuksiin lukiessaan Pynchonia."

"Ja sä keskityt olennaiseen?"

"Precis! Huuto 49 pitää sisällään hahmon, joka on psykiatri ja ilmiselvä natsi. Tohtori Hilarius. Hän on saanut koulutuksensa Buchenwaldissa, joka sattui olemaan paikkakunta, jossa sijaitsi se keskitysleiri joiden vangit osallistuivat V2-rakettien rakentamiseen. Tiesitkö, että niiden rakettien rakentaminen tappoi enemmän ihmisiä kuin itse ammutut raketit?"

"En tiennyt."

"Ja sitä ei myöskään tiedetä, että natsit tutkivat samalla keskitysleirillä mielen hallinnan keinoja. He käyttivät hyväkseen meskaliinia ja mitä luultavammin myös L*D:tä. Ja tämä on se salattu lisäpöytäkirja. Samaan aikaan, kun Yhdysvalloissa kehitettiin lisää saksalaisten rakettiosaamista aloitettiin psykedeelien käyttäminen psykiatriassa. Sattumaa? Pynchonin mielestä ei. L*D oli armeijan projekti, jota he eivät kyenneet enää kontolloimaan. Ja tämän takia psykedeeleihin on kohdistunut paranoidista vainoa yli 50 vuotta."

"Aika vahva lausunto."

"M***a tosi", Benny sanoi. "Ja tämän kaiken Pynchon esitti jo tässä varhaisessa teoksessaan. Se vain pitää osata lukea rivien väleistä. Meillä on todellakin syytä olla paranoideja. Psykedeelinen empirismi on ydinkärkiohjus, joka on suunnattu kapitalismin mätään ytimeen."

"Sä olet sekaisin."

"Niin olenkin. Ja siksi en voi olla väärässä."

*d

16/08/2022

"No huh huh", Kimi sanoi ja laski käsistään Thomas Pynchonin Painovoiman sateenkaaren. "Aika trippi. Pakko myöntää."

"Niinhän minä sanoin", Benny totesi, "että millimetriporaaminen kannattaa. Olemme lukeneet teosta koko kesän ja käyttäneet hyväksemme alkuperäistä teosta ja kommentaareja."

"Tällä kertaa sä olit aivan oikeassa."

"Pyh! Minä en ole koskaan väärässä. Voin harhautua sivupoluille, m***a sillä ei ole mitään merkitystä, koska päämäärä ei koskaan ole mielessäni. Matka on tärkeintä."

"Mä uskoisin, että mut valtaa tämän jälkeen sama tunne kuin psykedeelisen session jälkeen. Uusi huomen. Kirkas mielen aamu. Kaiken näkee hieman eri tavalla ja samalla selkeämmin."

"Uskoisin Thomas Pynchonin tavoittaneen aidon psykedeelisen taiteen teoksellaan. Saada aikaan psykedeelinen kokemus ilman psykedeelejä. Tästähän Gilles Deleuze on jo aikoja sitten puhunut."

"Todellakin. M***a kyllä mä taidan tarvita ainakin yhden vahvan jointin tämän urakan päätteeksi."

"Ennen kuin sytytämme jointin, niin on mainittava, että enkö ollut myös oikeassa siinä, että luemme viimeiset 300 sivua nopeassa tahdissa. Emme siis aivan toteuttaneet hitaan lukemisen maksiimia tässä kesäprojektissamme."

"Sä olit aivan oikeassa."

"Siinä näet", Benny intoili samalla kun hän sytytti pikkusikarin. "Minä en voi olla väärässä."

"Ainakin sä olet täynnä epätervettä itsevarmuutta."

"Precis! Terveys on niin yliarvostettua. Ja siitä tulikin mieleen eräs projekti, jonka voimme ottaa seuraavaksi työn alle."

"Niin kuin mikä?"

"Filosofisen etsivätoimiston podcast. Käydään läpi siinä Painovoiman sateenkaari. Minulla on jo sille nimikin. Painovoiman sateenkaarta lukiessa. Puhumme kaikkea mitä sen uudelleen lukeminen tuo meille mieleen. Eikö olekin fantastinen idea?"

"Ei", Kimi sanoi. "Meillä on tämä meidän etsivätoimisto. Ei me voida alkaa tekemään mitään podcastia."

"Äh! Olet taas niin rationaalinen. Laitetaan vain äänitys päälle, sytytetään jointit ja annetaan tajunnanvirran ottaa meidät valtaansa."

"Ei Benny. Me ei sitä tehdä."

"Hmph!", Benny tuhahti ja potkaisi vahingossa pöytänsä jalkaa...

09/08/2022

"MITÄ HELVETTIÄ SÄ LUET?", Kimi karjaisi huomattuaan Bennyn lukevan Jordan B. Petersonin teosta 12 Elämänohjetta - Käsikirja kaaosta vastaan.

"Tämä on suorastaan kiehtova teos", Benny sanoi ja laski kirja pöydälleen. "En ole vähään aikaan lukenut yhtä reaktiivista, oidipaalista ja paranoidis-fasistista tekstiä."

"Sä siis otat selvää vihollisesta?"

"Minua kiehtoo tässä teoksessa sen menestys. Sitähän on myyty miljoonia kappaleita ympäri maailmaa."

"Valitettavasti", Kimi sanoi ja istahti Bennyä vastapäätä. "Mikä siinä menestyksessä on niin kiehtovaa? Jos saan kysyä."

"Anna kun selitän", Benny sanoi ja korjasi vasemman käden etusormellaan silmälasiensa asentoa. "Olen päättänyt kirjoittaa ja julkaista psykedeelisen empirismin omat 12 teesiä, jotka osoittavat kuinka Petersonin teos on valitettava osa ihmisen oman sortonsa rakastamisen jatkumoa."

"Kirjoitat ja julkaiset? Eikö kirjat julkaise joku muu vai oot sä aikonut ryhtyä julkaisijaksi?"

"Pyh! Minä julkaisen sen netissä. Siitä tulee varma meemi."

"Ei ne meemit synny käskemällä."

"Siinäpä se onkin. En minä mitäään käske. Manifestistani tulee jotain sellaista, joka on puhdasta elämää. Tämä Peterson on jo kirjansa nimessä hakoteillä. Ei voi olla olemassakaan sellaista kuin 'elämänohje'. Elämä tapahtuu aina siellä, jossa ohjeet jätetään noudattamatta."

"Se on totta. Keskeinen psykedeelisen empirismin periaate."

"Precis! M***a haluaisin palata vielä tähän oman elämänsä sorron rakkauteen. Siinä rakkaudessa on nykyään paljon eroottista latausta. Aivan kuin ihmiset haluaisivat lempiä kahleidensa kanssa. Sillä ei ole mitään tekemistä Leopold von Sacher-Masochin Venus turkiksissa kuvatun masokismin kanssa. Nykyaikainen kahlerakkaus on täynnä synkkää kaunaa, huonoa omatuntoa, reaktiivisuutta ja auto-oidipaalistamista."

"Jos sä haluat sun manifestille lukijoita, niin mä ehkä laimentaisin hieman joitakin noita syytöksiä."

"Äh! Olet taas liian rationaalinen. Minun tekstini ei osoita syyttävällä sormella ketään, vaan sen rivien väleissä sykkii elämä. Se jokin immanentti kapinallinen voima, joka ei alistu... koskaan."

05/08/2022

"Me olemme käärmeitä", Benny sanoi laskiessaan kirjan Filosofisen etsivätoimiston pöydälle.

"Anteeksi mitä me ollaan?", Kimi kysyi.

"Uusliberalismissa elävä ihminen ei ole mikään jo valmiiksi kaivettuja onkaloita tallustava myyrä, vaan maan pinnalla luikerteleva käärme."

"Mä en nyt ymmärrä yhtään mitä sä selität." Kimi keskittyi takaisin seuraamaan viimeisintä sanasotaa Twitterissä.

"Tämä on tärkeää", Benny sanoi sytyttäen pikkusikarin. "Kuriyhteiskunnassa ihminen oli työläinen, jota valvottiin. M***a nykyisessä uusliberalistisessa yhteiskunnassa meistä kaikista tehdään yksityisyrittäjiä."

"Vähän niin kuin me kaksi."

"Älä takerru yksityiskohtiin. Meitä ei tarvitse enää tarkkailla ja rangaista, vaan jatkuvan itseoptimoinnin ja -sääntelyn kautta me teemme vallan puolesta kaiken sen, mihin piti käyttää tolkuttoman paljon resursseja. Ei siis ihme, että nykyinen kapitalisti nukkuu yönsä entistä paremmin ja kalliiden lakanoiden välissä."

"Joo. M***a edelleenkään mä en ymmärrä mistä sä puhut."

"Hyvä on. Minä selitän. Tämä lyhyt Byung-Chul Hanin teos Psychopolitics: neoliberalism and new technologies of power jatkaa oivallisesti niitä ajatuskulkuja, jotka valitettavasti pysähtyivät Michel Foucaultin kuolemaan."

"Se ranskalainen filosofi?"

"Kyllä sinä tiedät kuka Foucault oli", Benny ärähti. "Älä leiki tyhmää. M***a siis. Foucault ajautui biovallan käsitteellään umpikujaan. Hän ei ehtinyt nähdä kaikkia niitä kierouksia, jotka uusliberalismi toi meidän kiusaksi. Tämä lyhyt teos yrittää antaa lisää potkua ja viedä huomion siihen, että meitä hallitaan nykyään psyykeen tasolla. Ruumis on kulahtanut ja loppuun kulutettu."

"Vähän rankka väite."

"Onko? Me elämme vallan kiihdytettyä kehityskautta. Kapitalismista on kasvanut niin kieroutunut ja ovela, että vanha Marx ei kyennyt sitä näkemään pahimmissa painajaisissaan. Koko anti-kapitalistinen liike ja ajattelu on ajateltava uusiksi."

"Ja anna mä arvaan, että sä katsot sen Filosofisen etsivätoimiston tehtäväksi."

"Precis! Sitä me tulemme tekemään."

"OK", Kimi sanoi ja jatkoi Twitterin selaamista. Kohta Benny rauhoittuu...

03/08/2022

Kesä 2022 on kuulunut meidän toimestaThomas Pynchonille (ja Jägermeisterille). Ja jokaista kiinnostavaa kirjoittajaa lukiessa tulee lukea kommentaareja.

David Cowartin Thomas Pynchon & The Dark Passages of History on todellinen aarreaitta jo pelkästään sen sisältämän kirjallisuusluettelon toimesta. M***a kyllä teos itsessään avaa mielenkiintoisen näkemyksen Thomas Pynchonin käsitykseen historiasta.

Niinhän se on, että historia on aina kirjoitettu päin mäntyä ja sen takia se pitää kirjoittaa jatkuvasti uusiksi. Me katsomme, että keskeisin aikakautemme uusiksi kirjoitettava historian jakso on 1960-luku. Ja siitähän Pynchonin teoksissa usein on kyse.

Hippiliike ja freak power olivat ennen kaikkea poliittisia luonteeltaan. Siinä vaiheessa, kun pilven polttamisesta ja trippien ottamisesta tulee epäpoliittista fiilistelyä, olemme astuneet 60-lukulaisuuden ulkopuolelle.

Olemme niin kyllästyneitä kuinka Turn on, Tune in, Drop out ymmärretään väärin vaikka sitä selittäisi rautalangasta väännetyillä kirjaimin.

Olemme myös kyllästyneet uusliberalismin kylvämään suorittamisen kurimatriisiin. Kun elämästä tulee suorittamista, niin nautinto on hakattu siitä irti. Todellinen nautinto tapahtuu aina niissä väleissä, joissa ei tapahdu mitään. Nautinto on tuottamattomuutta.

Kun me luemme sata sivua Pynchonin Painovoiman sateenkaarta ja huomaamme lukeneemme pelkkää pitkitettyä pitkittymistä, me alamme nauttimaan. Tämä ei johda minnekään eikä tällä ole mitään "virkaa". Jos kirjoittamalla haluaa tehdä elantonsa, niin suosittelemme mainosalalle copywriteriksi siirtymistä (ja tämä ei ole mikään huono vaihtoehto tai kyseisen ammatin dissaamista).

Tehkää itsellenne palvelus ja lukekaa. Juoni on niin turhaa ja tarkoitus tekstin takana pelkkää painajaista. Hukkukaa tekstiin... liittykää bileisiin.