24/06/2026
Millaisiin verovaroin kustannettuihin hoiva- ja hyvinvointipalveluihin kansalaisilla on oikeus? FA vaatii, että se olisi määriteltävä selkeästi. Sitä tarvitaan, jotta hoivan taso ei riippuisi asuinpaikasta ja jotta ihmiset voisivat varautua ajoissa mahdollisiin lisätarpeisiin. Aihetta käsiteltiin FA:n keskustelussa SuomiAreenalla.
Paneeliin osallistuneen professori Paulus Torkin mukaan Suomen sote-järjestelmä kärsii piilopriorisoinnista. Jo nyt on käytännössä linjattu, millaiset palvelut on pääasiassa rajattu julkisen hoidon ulkopuolelle. Rajaukset ovat kuitenkin syntyneet ilman kokonaisvaltaista ohjausta, eikä nykytilanne hahmotu kansalaisille helposti.
”Esimerkiksi Saksassa on määritelty kansallisella tasolla, millainen toimintakyky oikeuttaa minkälaisiin palveluihin. Suomessa linjaukset riippuvat liikaa alueesta, kun tilanteen pitäisi olla sama kaikkialla Suomessa”, Torkki huomautti.
Myös dosentti Elli Aaltosen mukaan tarvittaisiin yhdenmukaiset ja selkeät kriteerit koko maahan. Hoidon saatavuudessa ja saavutettavuudessa Suomi on Aaltosen mukaan peränpitäjiä Euroopassa.
”Perustuslain kirjaus ei toteudu. Pitäisi tarjota johdonmukaisesti samat palvelut pohjoisesta etelään”, Aaltonen totesi.
Kansanedustajat Mia Laiho (kok) ja Krista Kiuru (sd) suhtautuivat positiivisesti julkiseen palvelulupaukseen, joskin erilaisin painotuksin.
”Luottamus julkisen puolen tarjoamaan hoivaan on kaiken A ja O, m***a vanhempana pitää pystyä halutessaan hyödyntämään myös omaa varallisuutta. Myös kotona annettavaan hoitoon ja hoivaan myönnettävä kotitalousvähennys on erinomaisen hyvä järjestely. Erilaisia hoivan muotoja yhdistelemällä voidaan löytää sopiva hoivan muoto, sillä avuntarpeet ovat yksilöllisiä”, Laiho totesi.
Kiuru painotti julkisen puolen asianmukaista resursointia ja sitä, että kansalaisten tulee saada maksamistaan veroeuroista ansaitsemansa hyöty.
”Kansalaisten ei tule vain päästä hoitoon, vaan myös tulla hoidetuksi. Nämä ovat eri asioita, ja palvelulupauksen olisi koskettava molempia. Lupaus ei saa olla liian yleinen. Kansalaisten on saatava verovaroille vastinetta, m***a jokainen saa tietysti käyttää varallisuuttaan haluamiinsa palveluihin.”
Paitsi, että panelistit hyväksyivät ajatuksen hoivan täydentämisestä varallisuudella, olivat he yksimielisiä siitä, että omaisuuden hyödyntämisen hoivapalveluihin on oltava vapaaehtoista.
”Omaisuuden takavarikoiminen hoivan vastineeksi veisi ihmisiltä halukkuuden säästää”, Elli Aaltonen kiteytti.
FA:n johtaja Tuomo Yli-Huttula torjui jyrkästi omaisuuden pakkolunastamisen hoivaan, tai varallisuuden nykyistä laajemman huomioimisen sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuissa. Yli-Huttula kuitenkin nosti esiin tapoja, joilla ihmisten on mahdollista hyödyntää omaisuuttaan haluamiinsa palveluihin vapaaehtoisesti.
”Esimerkiksi sijoitukset, vakuutukset ja oman kodin arvon hyödyntävä käänteinen asuntolaina ovat hyviä keinoja turvata vanhuutta. Kaikilla paikkakunnilla käänteisen asuntolainan saaminen ei toki ole yksinkertaista. Kaikilla ei myöskään ole kerääntynyttä varallisuutta, ja myös heistä tulee ehdottomasti pitää huolta. On kuitenkin hyvä tiedostaa, ettei varallisuuden hyödyntäminen hoivaan ole pelkästään rikkaiden yksinoikeus”, Yli-Huttula totesi.
