06/10/2023
Olemmeko omissa ja muiden silmissä ensisijaisesti työntekijöitä vai muistammeko myös, että olemme kaikki biologisia olentoja, jossa kemia, fysiikka, psykologia ja muut elämän ja ihmisyyden perusteet koko ajan vaikuttavat?
Tätä lausetta kysyn usein koulutuksissani, luennoilla ja ryhmäkeskusteluissa.
Eilen lisäisin erääseen keskusteluun tämän lainauksen tanskalaiselta professori Sven Brinkmanilta:
"”Jos ajattelet myönteisesti joka päivä,
teet lujasti töitä,
pyrit olemaan paras versio itsestäsi,
ympäröit itsesi inspiroivilla ihmisillä,
etkä ikinä anna periksi,
niin ei ole rajoja sille,
miten perusteellisesti
voit palaa loppuun”
- mitäs tuumaatte, onko vaaraa että et ikinä anna periksi? Ja mitä siitä seuraa tai on seurannut jos kannat liian isoa taakkaa tunnollisesti suorittamalla??
- Entä tietääkö ympäristösi sinun jaksamisesi rajat tai ymmärretäänkö väsymys oikeasti vieläkään riskinä?
t. Päivi, jota edelleen FRM ja väsymys työelämässä puhuttelee ja pistää tekemään töitä sen eteen...