02/09/2023
Olen seurannut Helsinkiläisenä yrittäjänä osittain osallisena Helsingin kaupungin toimintaa. Palvelen noin 30 000 - 40 000 Helsinkiläistä vuosittain, olkoon se meriittini. Palveltavien ihmisten määrä on pieni, m***a kuten näistä jutuista selviää pystymme nimeämään hetkessä kymmenen pien-yritäjää, jossa kaupungin päätökset ja haitanteko on johtanut toiminnan lopettamiseen. Todellinen määrä joihin negatiiviset päätökset vaikuttavat on siis merkittävästi suurempi.Tällöin tässä kymmenen pienen yrittäjän toiminnan lopettamisessa kaupunkilaiset jotka ovat kärsineet palveluiden heikkenemisestä määrä onkin jo 300 000 - 400 000 henkilöä. Kun otetaan huomioon, että kun kyseessä on usien kaupallinen toimija niin jokaisesta yksittäisestä tapahtumasta on tullut tuloja kaupungin ja muunkin yhteiskunnan kassaan, niin isossa kuvassa tällä haitallisella päätöksenteolla alkaa olla väliä. Eli, kun riittävän useasti jätetään pienet toimijat huomioimatta päätöksen teossa ja suositaan isoja, niin isossa kuvassa se alkaa näkyä myös Helsingin kokoisessa kaupungissa. Siksi pienen yrittäjänkin elämällä tulisi olla väliä myös niinkin isolle toimijalle, kuin Helsingin kaupunki.
On myös useita muita asioita mihin pienten yritysten poistuminen vaikuttaa, kuten palveluiden monipuolisuus, heterogeenisuus, omaperäisyys, sisällön laatu ja ihmisten holistinen hyvinvointi. Lisäksi pienet usein työllistävät enemmän ja korkeimmilla palkoilla, kun " teolliset" toimijat, sekä työkoetaan usein merkityksellisemmäksi.
Usein seuraan yrittäjänä pettyneenä ja surullisena Helsingin kaupungin virkahenkilöiden ja päättäjien toimintaan liittyen nimenomaisesti kaupunki tilan ja kiinteistöjen käyttöön.
Olen pohtinut pohjimmaista aiheuttajaa ajoittain yhteisöllisesti haitalliselle toiminnalle. Mielestäni jotta voisimme arvostaa toisen yhteisön jäsenen tai organisaation tekemää työtä, arvoja, saavutuksia, palveluja ja tuntea kiitollisuutta tuottoisasta taloudellisesta yhteistyöstä, meidän tulee ymmärtää oma osamme, vastuumme ja pystyä samaistua toisen yksilön tai toisen organisaation asemaan.
Samaistuminen esimerkiksi pien-yrittäjän osaan voi olla vaikeata organisaatiolle, jossa ei ole riittävästi yrittäjä taustaisia tai vapaaehtoisesti jotakin yhteisesti puhtaasti ahkeruudella luoneita ihmisiä. Siis yksilöitä jotka ovat sitoutuneet mahdollisesti vuosikymmeniä yksittäisen toiminnan toteuttamiseen usein vailla taloudellista palkkiota tai ennalta sovittua palkkiota. Kun on luonut tyhjästä oman työpaikkansa ja pystynyt kehittämään sitä niin pitkälle, että se antaa töitä myös yrittäjän lisäksi muille, ymmärtää vääjäämättä toiminnan arvon ja toiminan turvaamisesta tulee ensisijaista. Esimerkiksi kuvitelkaa miten paljon tulee tehdä työtä, jotta voidaan maksaa 100 000 € veroja ? Tälläläilla, kun ajattelee niin yhteiskunnallisen toimijan harkinta 100 000 € kuluttamiseen varmasti kohtuullistuu. Tällaistä inhimillisestä toimintaa josta lopulta kertyy myös tuo 100 000 € verotuloja yhteisölle, harjoittavat usein järjestöt ja pienet yrittäjät ja myös hiukan suuremmat pk- yritykset.
Suurinkin organisaatio on työntekijöidensä arvojen ja osaamisen summa, joten suurinkin voi tehdä huonoja ratkaisuja, sekä virheitä. Vaikkakin kaikki varmasti tunnustavat kaupunki organisaation perimmäinen tarkoitus on palvella yhteisöä, eli kaupunkilaisia. Ja tämä tulisi siis olla pohjana jokaisen työntekijän intentiolle ja motivaationa tehdä työtänsä. Virheetöntä toimijaa ei ole ja virheitä tapahtuu toimijalle aina, ainoa tapa välttää virheitä on olla toimimatta, m***a se se vasta haitallista toimintaa onkin. Joten en tässä sano, että kaikki on mennyt pieleen, sillä niin ei asioiden laita ole, m***a kaikki ei ole mennyt myöskään oikeuden mukaisesti. Todellisen kehityksen nimissä tulisi aina tunnustaa heikkoutensa ja virheensä ja oppia niistä.
Esimerkiksi kansainväliselle sijoittajalle annettu mahdollisuus menestyä kaupungissa ei ole kaupungin ydintoimintaa, vaan lähtökohta tulisi aina olla, voidaanko tämä menestys jakaa paikallisesti. Silloin tilojen ja maankäytön jako tulee avain asemaan ketä kaupunki organisaationa tukee ja kenelle aiheuttaa haittaa.
Tuhoavaa käytöstä paikallista yrittäjyyttä kohtaan Helsingin kaupunki on osoittanut useaan otteeseen, kuten tapauksissa joita V. Pellinenkin mainitsee. Yksittäisiä tapauksia on lukemattoman paljon ja niistä syntyy käsitys siitä kenen etua kaupungin kiinteistö- ja maa-alueiden päättäjät ajavat. Listaan voidaan lisätä kahvila Tyynin Töölonlahden tila, joka on myös tyhjillään, Lippa kioskit, uima stadionin kahvila, jne. kaikki nämä pienet yksittäiset teot ovat olleet dramaattisia yksittäiselle yrittäjälle tai toimijalle, sekä heidän työntekijöilleen.
Iloksemme Helsingin kaupunki on myös joskus epäonnistunut yksittäisen yrittäjän pudottamisessa, kuten Hakunamatata, Hietsun paviljonki ja me täällä Lapinlahdessa. Vaikkakin mekin Lapinlahden Venetsia rakennuksen toimijat olemme täällä olleet ilman lämmitystä maaliskuusta 2022 asti niin silti kylmäkään ei ole ajanut meitä toimijoita ulos :) M***a ei tämä lämmityksen toimimattomuus aiheuta kunnioitusta kaupunki organisaatiota kohtaan, päin vastoin se tuntuu loukkaavalta ja arvostuksen puutteelta meitä kohtaan. Omat teot ovat peili mitä heijastaa maailmaan, joten en voi sanoa, että kaupungin toiminta olisi lisännyt minun kunnioitusta kaupunki organisaatiota kohtaan. Vaikkakin asiakkaanamme käy ja yhteistyössä meidän kanssa toimii mitä upeampia ja ahkeria kaupungin organisaatiossa työskentelivä henkilöitä, sekä ajoittain kaupunki organisaatio itse on myös asiakkaanamme. Kritiikkini koskee tässä pääosin maankäyttö- ja kiinteistö organisaatiota Helsingin kaupungissa.
Lopulta kiinteistö- ja maankäyttö on niin holistinen kenttä koko yhteiskunnan hyvinvoinnille, että sitä ei tulisi antaa pelkästään insinöörien päätäntävallan alaiseksi. Sillä millaista kaupunkia rakennetaan ja ylläpidetään vaikuttaa kaupunkilaisten terveyteen, taloudelliseen mahdollisuuksiin toteuttaa vapaasti elämäänsä, ympäristöön, jne. Eli päätäntään ja suunnitteluun tulisi ehdottomasti liittää hyvinvoinnin alan ammattilaisia etenkin mielen hyvinvoinnin. Lisäksi ekologiset arvot tulisi huomioida, sillä vihreät alueet ovat ne paikat missä ihmiset voivat hyvin, lisäksi ne luovat meille happea ja imevät vettä, kun sitä kovasti taivaalta sataa, eli vihreä kaupunki luo hyvinvointia, m***a lisäksi se suojelee kiinteistöjä. Viimeisenä tulee etiikka, mikä on siis moraalisesti oikein yhteisöllemme, eli miten kohtelemme toisiamme määrittää miten hyvin voimme. Tämä vaatii siis suunnittelussa myös syvempää viisautta, linkitetyssä uutisessa nousee esiin juuri tämä eettinen puoli, jos vuokralainen on hoitanut kiinteistöä ja maksanut vuokraa, sekä tuottanut palveluita liki 100 vuotta !!! Onko tällä toisen ihmisen toiminalla jotakin arvoa?? Mielestäni psykopaatti ei tunne tässä mitään ja m***a kun kaupunki organisaationa tulisi olla humaani, eli suuryrityksen kaltaisen psykopaattisen toimijan vastakohta, se moraalin ja oikeudellisuuden vartija !! Ei meillä tavallisilla ihmisillä ole voimaa ja mahdollisuuksia pysäyttää esimerkiksi kansanvälistä sijoittajaa, jonka intentio on maksimoidan voittonsa keinoja kaihtamatta. Vain yhteiskunta voi valvoa meille tavallisille ihmiselle ylivoimaista toimijaa ja asettaa eetteiset periaatteet yhteistyölle.
Lopulta tulee muistaa, että kaikki pyrkivät hyvään, yhteisölle haitallinen toiminta johtuu tietämättömyydestä. Tietoa on liikaakin maailmassa sitä tulee vain osata kysyä oikeilta henkilöiltä, eli jos ei kysy ei niin tietämättömyys kasvaa. Kysyisinkin Helsingin kaupungin ympäristöstä- ja - kiinteistövastaavilta, koska olette " kehittämis" suunnitelmia luodessanne kuulleet paikallisia toimijoita? Etenkin jos on niin, että tiloissanne on hyvää toimintaa, joka tuottaa palveluita kaupunkilaiselle ja myös taloudellista vaurautta kaupunki organisaatiolle? Tällaisessa tapauksessa " kehitys" suunnittelun perusta tulisi olla paikallisissa toimijoiden kokemuksesta ja osaamisesta kumpuavaa. Avuksi sitten toteuttamiseen mahdollisesti kyllä tarvitaan yli kansallisia rakennusyhtiöitä, sijoittajia, osaajia ja pääomia, m***a intentio toimintaan ja visio tulisi olla paikallinen. Tällöin luodaan asukaslähtöistä, mielenkiintoista, elävää ja positiivisesti eteenpäin sykkivää Helsinkiä, joka on myös aina taloudellisesti vaurastuttavaa kaupunki organisaation lisäksi paikalliselle yhteisölle, eli meille ihmisille, yrittäjille ja muille kolmannen sektorin toimijoille.
Raha on ihana tekosyy ja sitä helposti käytetään kaiken älyttymyydenkin perustelemiseen. Olen kuntapäättäjiltä kuullut täysin asiattomia lauselmia, kuten " Mikäli Lapinlahteen investoidaan se on pois kaupungin lapsilta ja vanhuksilta", tämä on tarkoituksellista harhaanjohtamista ja populismia. Sillä mikäli sama organisaatio rakentaa kansainvälisille sijoittajille tekosaaria ja niiden infraa, ei voi olla, níin, että rahat ovat niin loppu, että lämpöputkia ei ole varaa korjata tai hiekoittaa talvella. Rahat varmasti loppuvat myös kaupungilta joskus, m***a silloin raha tulee tulee loppua samanaikaisesti myös vastuunkantajilta, eli rahan hukkaamiseen osallistuineilta virkahenkilöiltä ja päättäjiltä, se on vähintään oikeudenmukaista. Sillä sitä se tarkoittaa meille pien-yrittäjille, kun rahat loppuu ei ole rahaa ruokaan tai asumiseen, sekä velat pitää hoitaa tulevina vuosikymmeninä jokaisesta työllä ansaitusta eurosta. Sitä on vastuunkanto ja mikäli tällaista vastuun kantoa ei saada korkeimmalle taholle yhteiskunnan hienarkiaa tulee se johtamaan siihen, että rahat loppuu kaikilta samanaikaisesti. Sitte he vauraat joilla on säästöjä pärjäävät, eli jälleen ne vauraina aikoinakin heikoimmat kärsivät eniten.
Eli käytännön esimerkki: jos käyttää miljardi euroa yhteisiä varoja potilas tietojärjestelmään, joka ei kunnolla palvele yhteisöä ja kustannukset olivat huomattavasti asetettuja tavoitteita korkeammat. Tällöin tästä päättäneet ja asiaa hoitaneet ihmiset tulisi saattaa vastuuseen. Miten? He ovat selkeästi tehneet työnsä ammattitaidottomasti ja vastuuttomasti työntantajalleen, eli meille veronmaksajille. Yksityinen työnantaja erottaa tällaiset työntekijät välittömästi, se on vähintään kohtuullista ja tulisi sallia. Edelleenkään virheen tekijät eivät joudu taloudelliseen vastuuseen teostaan loppuelämäksi, kuten yksityinen henkilö tai yrittäjä joutuisi vastaavassa tilanteessa, joten irtisanomis seuraus on hyvin kohtuullinen ja inhimillinen seuraus. Toinen yhteiskunnalle mahdollinen erittäin humaani vaihtoehto, olisi siirtää tällaiset henkilöt työtehtäviin jossa voi aiheuttaa pienempää vahinkoa yhteisölle, kuten jutella vanhuksille tai hoitaa puistoalueita. Tällöin heitä ei tarvitsisi irtisanoa, sillä voi olla, että heillä olisi vaikeuksia löytää yksityiseltä sektorilta työtehtäviä. Ja eihän kohtuuttoman kärsimyksen aiheuttaminen muille tuota hyvää myöskään yhteisölle, eli kannattaa aina tarjota yksilölle muuta elinkeinoa jos se on mahdollista. M***a tietysti he saavat mennä lähteä yksityiselle sektorille korkeampi palkkaisiin töihin mikäli sellaisia löytävät tai tällainen " kenttätyö" tuntuu epämiellyttävältä. Tämä olisi todellista vastuullisuutta ja vastuun kantamista. Lisäksi julkiselle sektorille, kuten myös eläkeyhtiöille tulisi asettaa palkkakatto, joka voisi olla 5000 € / kk. Sillä kun toimitaan yhteisillä varoilla ja virheitä sallitaan merkittävästi enemmän, kuin muualla työelämässä ja lomat, sekä tulot on turvattu myös kriisien aikana niin palkka tulisi perustua kohtuullisuuteen, sillä muut edut ovat merkittävästi paremmat kuin muualla työelämässä.
t. Yrittäjä Cafe Metsäpaahtimo, Helsinki, Lapinlahti, Venetsia kiinteistö.
Vuokralaisena alueella ollut Helsingin yhteisjärjestö JHL poistuu alueelta syyskuun lopussa.
