11/03/2023
MUSATERAPIAA (=perheterapiaa) osa 5
Musiikki on mitä mainioin harrastus. Olen aina ihaillen katsonut perheitä joissa se on perhettä yhdistävä, yhteinen ajanviettotapa. Kun lapset oli pieniä, mietin usein, miten kiva olisi opettaa lapset soittamaan ja perustaa vaikka perhebändi. Tämä haave kuitenkin kariutui aina realiteetteihin. Tai ainakin minä selitin sitä itselleni niin. Ajan puute. Elämässä liikaa liikkuvia osia. Ja lopulta ehkä se että eihän siitä olisi tullut mitään, kun liian kovia päitä hakataan yhteen. Yritin kyllä mahdollistaa lapsille harrastuksen. Soittimia oli saatavilla ja opetusta paikallisessa kansalaisopistossa. Ne muutamat hetket joissa yritin itse opettaa, kaatuivat juurikin tuohon kovapäisyyteen. Ja liian nopeasti tuli se aika, että isän kanssa harrastaminen olisi ollut jo liian noloa.
En tiedä yritänkö nyt korjata sitä tekemääni virhettä vai mistä tuulee, m***a tässä pari viikkoa sitten päädyimme pojan kanssa Kiteen monttu-studiolle. Suhteutettuna alkuperäiseen kauniiseen visiooni perhebändistä, tämä sessio ei kuitenkaan vastannut enää varsinaisesti sitä, sillä vuosien vieriessä oli tuo kuvittelemani opettaja-oppilas -asetelma keikahtanut nurinniskoin. Tuolle pojalleni Petterille kun tulee tänä vuonna ikää 27v. joiden aikana hän on ehtinyt marinoitumaan aika monissa liemissä.. Hän on työskennellyt useamman vuoden ajan teatterihommissa sekä näyttelemisen, että äänitekniikan parissa ja vaikuttaa nykyisin soitin- ja lauluyhtyeessä nimeltään Who Stole The LIpstick jonka musaan tällainen vanhus on aika hurahtanut. Syynä ei ole sukulaisuussuhteet vaan bändin musa, sen tekstit ja mieletön energia.
No, tästä kaikesta saan olla varsin kiitollinen ja ilolla seurata Petterin kehittymistä monin verroin isäänsä paremmaksi. Ja kuten jo tuossa alussa totesin, minullahan ei sinällään ole osaa eikä arpaa hänen taitoihinsa muuten kun geenien kautta ja meidän haarassa ne geenitkin taitaa tulla jo ainakin yhden sukupolven takaa.
Tämä viikonloppu oli nyt ensimmäinen kokeilu, jolla testattiin onnistuuko kahdelta kovapäältä kompromissiratkaisut, kun tehdään jotain sellaista mistä molemmilla on vahva näkemys. Tosin tällä kertaa keskityttiin äänittämään isän hengentuotoksia, johon Petteri antoi omat mausteensa mukaan. Nyt minä vain sormet syyhyten odottelen ensimmäistä nauhoitusta miksauksesta, jota Petteri parhaillaan työstää. Ehkäpä tässä lähiaikoina se tulee tänne kuunteluun.
monttu
monttu Stole The LIpstick
