Mervin Consulting

26/12/2017

Upea vuosi 2017 -ja vielä parempaa luvassa 2018!

Vuosi sitten ihmettelin, miksi ihmisten uudistuminen vie aikaa. Nyt ymmärrän paremmin-muuttumisen käsite on hyvinkin yksilöllinen. Toinen vähättelee muiden silmissä uhkarohkeaa päätöstään ryhtyä yrittäjäksi, hänelle se on itsestäänselvyys ja selkeä päätösasia. Toiselle pelkkä ajatuskin säännöllisestä kuukausitulon menettämisestä aiheuttaa unettomia aamuyön tunteja. Omat kokemuksemme muokkaavat pitkälle sitä, minkälainen muutosrohkeus meille on vuosien mittaan kertynyt.

Minulla on työssäni itselleni merkityksellinen missio: ”Haluan tehdä parempaa työelämää yksi ihminen kerrallaan”. Laskujeni mukaan olen luvussa 250. Kiitos siitä teille kaikille, jotka olette olleet mukana coachattavana, mentoroitavana, valmennettavana tai muuten olemme yhdessä parantaneet elämää vuonna 2017.



Vuosi 2018 tulee olemaan merkityksellinen uudistumisen vuosi ja kutsun sinut mukaan rohkeasti ottamaan ensimmäisen askeleen!

Mervi Leikas
muutoksen tekijä

Valmiina johtamaan itseäsi ja muita uudessa työmaailmassa? Tarvitsetko henkilökohtaisen valmentajan tukemaan organisaatiosi muutosten läpivientiä?

12/12/2017

13/07/2017

Johda itseäsi työpaikalla: vie roskat

Törmäsin elävässä elämässä kiireiseen esimieheen, jolle tulee päivässä 97 puhelua, joissa varmistetaan että näin kannattaa toimia ja onhan tää ok? Esimiehen aika menee puheluita purkaessa ja työntekijöiden itsestäänselvyyksiä kuittaillessa. Tämä kiireinen esimies potee huonoa omaatuntoa siitä, ettei ole ”läsnä ja tukemassa”. Tästä syystä töistä kotiin ajaessaan ja kotipihalla autossa istuessaan hän kuuntelee narinaa ja avautumisia työyhteisön ongelmista, pahasta mielestä tai toimii muuten vain henkisenä tukena alaisilleen ja kollegoilleen.

On syntynyt kierre, jossa kiitollisuudenvelassa hyvitellään tai virheiden peloissa kaikilla on vähän huono, epämääräinen olo. Kulttuuri, jossa todellisuudessa johdetaan trendin mukaisesti alhaalta ylöspäin. Työntekijät ohjaavat esimiestä johtamisen sijaan hoivaamaan ja paijaamaan. Samalla työntekijät hakevat huomiota, ymmärrystä kun sitä ”esimiestä on niin vaikea saada kiinni”. Ja tästä syntyy erikoinen epätasapaino, jossa kovimmalla äänellä valittavat ja myöhäisimpiin ajankohtiin avautuvat pääsevät erikoisasemaan, jota on vaikea horjuttaa.

Alun perin kaikilla on varmasti ollut hyvä tahto ja halu toimia inhimillisesti. Liian pitkälle vietynä työpaikasta on tullut kodinomainen perhe, jossa kaikki on sallittua. Ovia paiskotaan, silmiä pyöritellään kädet puuskassa, auton avaimia piilotetaan ja kieltäydytään viemästä roskat - ihan kuin kiihkoisimmassa teini-iässä hormonien humalluttamana.

Jos tunnistat olevasi tällaisessa paikassa töissä, kannattaa työyhteisön parantaminen aloittaa itsestään. Turha syyttää yritystä, organisaatiota, kollegoita, ylintä johtoa.

Mikäli tuntui pahalta lukea ylläolevaa tekstiä tai heti tunnistit jonkin kollegan käytöksen, aloita silti itsestäsi. Mikä alun perin on tuonut sinulle iloa työssäsi ja elämässäsi? Teetkö niitä asioita kotona ja työssäsi?

Jos et muuta keksi, niin aloita vaikka viemällä roskat.

Mervi Leikas
Missioni on parantaa työelämää yksi ihminen kerrallaan. muutos

22/03/2017

Onnistuneen muutoshankkeen kokemuksia fläppitaululle kerättynä. . Kiitos me.

30/01/2017

Uudet www.mervinconsulting.fi -nettisivut on avattu!

Muutoksen johtamiseen ja hallintaan räätälöityjä valmennuksia, joissa muutos käynnistetään yhdessä henkilöstön kanssa ensimmäisestä päivästä lähtien.

19/01/2017

Sipoon Sanomat kirjoitti muutoksesta 18.1.2017.

20/12/2016

Rauhaisaa joulun aikaa.

Haluan kiittää kaikkia niitä rohkeita ihmisiä, joiden kanssa olemme tehneet pieniä muutoksia työelämään kuluneen vuoden aikana. Välillä kompastellen tosissaan, kiroillen ja kyyneleet silmissä nauraen. Haluan puhua pienistä henkilökohtaisista muutoksista, koska kliseistä tai ei - niiden kautta suuret muutokset ovat mahdollisia.

Muutoksen suuruuden jokainen kuitenkin määrittelee itse.

Parhaita hetkiä olemme kokeneet, kun olen nähnyt pitkän hiljaisuuden tai pohdinnan tuloksena keskustelukumppanin silmiin syntyvän uskalluksen, rohkean palon-halun ottaa vastuu itsestään ja tekemisistään. Tunnustaen, että nämä ovat minulle ominaisia tapoja toimia ja ajatella. Kutsun sitä inhimillisyydeksi itseään kohtaan.
Kiitän sydämestäni kaikista niistä opeista ja oivalluksista sekä mahdollisuudesta auttaa eteenpäin.

Olkoon siis vuosi 2017 on siis itsensä johtamisen vuosi. Jos tunnet halua lähteä mukaan tähän, ota rohkeasti yhteyttä.

Mervi

17/10/2016

Työelämään enemmän kuuntelua ja vähemmän karjuntaa

Vähän väliä putkahtaa keskusteluihin uudenlaisen johtajuuden määritelmä. Vanhemmat johtajat eivät oikein uskalla johtaa ja nuoremmat miettivät, tarvitaanko johtajia noin yleensä ollenkaan?

Mitä johtamaan?
Kävin mielenkiintoisen keskustelun 19-vuotiaan koko nuoren ikänsä urheilua harrastaneen miehen kanssa. Aina, kun on kyse urheilusuorituksesta – hän yrittää parhaansa. Kirotussa Cooperin -testissä hän ei ollut se, joka pukukopin takana väijyi ja lähti peesaamaan viimeiselle kierrokselle ja ilmoitti juosseensa 3100, ei hän oikeasti juoksi matkan ja lopuksi käräytti huijarit.
Keskustelimme muutamasta muustakin urheilusuorituksesta, jossa hän sanoi tehneensä niin kuin sovittiin, vaikka osa lipesi.
Olin aiemmin lukenut tärkeän mielipidevaikuttajan kirjoituksen LinkedInissä, jossa yhtenä hyvän johtajan piirteenä pidettiin karjuntakykyä (ehkä voisi sanoa huutamista tai äänensä voimakasta korotusta). Kirjoituksessa kannustettiin karjumaan, jotta varmasti kuulija ymmärtäisi, että nyt on kyseessä tosi tärkeä asia.

What?
Kirjoitusta oli peukuttanut 2 000 fiksun oloista ihmistä ympäri maailmaa. Joitakin laimeita vasta-argumentteja oli ilmestynyt kommenttikenttään. Olikohan kannustajissa niitä, jotka tunnistivat itsessään saman piirteen ja toimintamallin ja tästä syystä hakivat hyväksyntää käytökselleen? ”Niinhän ne muutkin tekevät, eli ihan ok jatkaa samaan tyyliin”.
Tämä nuori urheilijamies kertoi tämän jutun jälkeen oman kokemuksensa hyvästä valmentajasta:
Mikäli jalkapallomatsi oli mennyt joukkueelta penkin alle ja koko joukkue oli ottelun jälkeen huutamalla saateltu pukukoppiin, ei se lisännyt motivaatiota. Valmentaja vain vahvisti sen, mitä koko joukkue jo pelin päätyttyä tiesi. Samalla valmentaja menetti oman itsehillintänsä ja luultavasti tai edes toivottavasti katui karjumistaan jossain vaiheessa.

Sen sijaan urheilijamies muisti valmentajan käytöksen toisen, jälleen hävityn ottelun jälkeen huomattavasti paremmin: Valmentaja oli seurannut penkin alle menneen ottelun jälkeen joukkuetta pukukoppiin, eikä kyennyt sanomaan mitään. Koko joukkue tiesi epäonnistuneensa ja jakoi sanattoman pettymyksen tunteen. Valmentaja poistui hiljaisena pukukopista 5 minuutin jälkeen pois todeten ainoastaan, että nähdään maanantaina treeneissä uudella palolla. Varmasti sanaton tunnetilan jakaminen toimi tässä sanallista karjumista paremmin.

Valmentavaa johtajuutta etsimässä
Tarkoitukseni ei ole puolustaa vaikenemisen kulttuuria, vaan tilanteeseen sopivaa valmentavaa johtamista. Tunteiden jakaminen hiljaisuudessa voi olla valmentamista, jos joukkueella on tiivis yhteys ja luottamus toisiinsa.
Olen itse työskennellyt muutaman karjuvan johtajan ja kollegan kanssa. Omat ja kollegojen kokemukset ovat olleet yhteneväiset: Karjuja menettää sekä kasvonsa että luotettavuutensa tilanteessa ja tulevaisuudessa. Valitettavasti yksi harkittu tai harkitsematon karjumiskohtaus voi muuttaa kuvan ihaillusta ja arvostetusta huippujohtajasta epävakaaksi ja arvaamattomaksi despootiksi.
Niin painavaa sanottavaa ei voi olla, etteikö viesti menisi perille ilman huutamista. Lisäksi, mikäli karjuminen tapahtuu johtajan toimesta, on hänellä niin suuri vaikutusvalta karjunnan kohteina oleviin, ettei huudon jälkeen kukaan uskalla enää kyseenalaistaa karjujan valta-asemaa.

Eiköhän ainakin yksi uudenlaisen, hyvän johtajuuden merkki ole ja ? Jos karjunta-altis johtaja kysyisi ensin, että "Miten meni omasta mielestäsi?" ja kuuntelisi vastaukset ensin.

Mervi Leikas
coach, yrittäjä
Mervin Consulting Oy
muutoksen puolestapuhuja

08/09/2016

Fiksun vaatteissa

Monet tutkimukset osoittavat niiden lapsien, jotka saavat kannustusta ponnisteluistaan ja yrittämisestään epäonnistuessaankin, lopulta kehittyvät ja pärjäävät paremmin elämässään. Jos lapsena saat palautetta siitä, kuinka fiksu ja älykäs olet, voi hyvin käydä niin, että lakkaat ponnistelemasta. Saatat vain aloittaa ponnistelun fiksun vaatteissa pysymiseen.

Aloitamme siis jo pienestä pitäen pukeutumisen tulevaisuutemme rooliin.

Muistan, kuinka jo ensimmäisellä luokalla meidät lapset ryhmiteltiin vanhempien sosiaalisen statuksen mukaan: poliisin poika oli automaattisesti fiksuin luokallamme ja meidän tyttöjen salainen ihailun kohde vaaleine hiuksineen ja kirkkaansinisine silmineen. Koulun lähellä olevista kaupungin vuokrataloista viattomina kouluun kirmaavat ekaluokkaiset eivät tulisi mitenkään pärjäämään, eli he olivat sitä porukkaa, johon opettajan ei kannattanut panostaa. Eikä heitä sitä paitsi näkynyt urheiluharrastuksissa ponnistelemassa koulun jälkeen. Niin kuin paikalliseen urheiluseuraan kuuluminen olisi ollut jollain tapaa älykkyyden ja menestymisen mittari. Eipä meillä nuorilla todellisuudessa ollut kovinkaan paljoa muita vähänkään järkeviä vapaa-ajan viettomahdollisuuksia Suomen tylsimmäksi nimetyssä pikkukaupungissa 70-luvulla. Ainoastaan kiertää loputtomalta tuntuvaa urheilukenttää ilta toisensa jälkeen vihreäkeltaisissa verkkareissamme.

Minun pulpettini kohdalla opettaja totesi: teillä varmaan tupakoidaan sisällä, kun haiset niin pahalta. Niinhän se olikin, muistan kuinka isä veteli norttiaan ooppelissaan ja me siskoni kanssa tyytyväisenä hoilotimme takapenkillä taiskaa ja kirkaa c-kasetilta onnellisen tietämättöminä tupakan savun vaikutuksesta lähitulevaisuutemme statukseen.

Meillä kaikilla on muistoissamme joitain yksittäisiä asioita, puolihuolimattomia lausahduksia tai kommentteja, jotka jäävät elämään mieleemme vuosikausiksi ja jotka jollain tapaa muokkaavat loppuelämäämme. Näistä lausahduksista muodostuu mielessämme uskomuksia. Vähitellen uskomukset muuttuvat totuuksiksi, joiden kanssa painiskelemme ja lopulta teemme elämäämme liittyviä suuriakin ratkaisuja.

Toisinaan puolihuolimattomista sivulausahduksista saattaa olla hyötyäkin: kumpikaan meistä sisaruksista ei koskaan aloittanut tupakan polttamista, m***a kirkaa kuuntelen edelleen. Lisäksi meistä tuli kovia yrittämään pois siitä nortinpolttajan tyttären statuksesta, jonka lapsuudessamme saimme. Molemmat toimimme tällä hetkellä innostuneina yrittäjinä.

Olisipa hienoa, jos meille annettaisiin mahdollisuus kehittyä omalta lähtötasoltamme itse määrittelemällemme fiksuuden tasolle ilman, että muut tekevät sen puolestamme. Anssi Kelan sanoin: ”Meistä tuli muurareita, taksikuskeja, duunareita”. Kaikki hyviä siinä, mitä tekevät.

Seuraava yrittämiseni tavoite on kirjoittaa kirja, jossa pohdiskellaan mahdollisuutta onnistuneeseen, inhimilliseen muutokseen työelämässä. Kirja sisältää yksinkertaisia, käytännön kokemukseen perustuvia vinkkejä hyvään muutokseen.
Opettelen siis kirjoittamaan fiksusti muutoksesta.

Mervi
valmentaja, yrittäjä

18/07/2016

Muut näkevät sen, mitä et itse huomaa

”Kirjoitan kirjan”
”Annan aikaa perheelleni”
”Autan niitä joita voin”
”Jatkan opintojani”

Näitä vähän kadehdittavia latteuksia on lehdet ja blogit pullollaan. Päätin kuitenkin tehdä kaikkia noita asioita omalla tavallani. Jotkut sanoivat, että olen rohkea ja uskon heitä. Niitä en kuuntele, jotka pelottelevat tai hymähtävät epäuskoisina. Voit lueskella juttujani ja miten onnistun syyskuusta lähtien.

16/06/2016

Merkityksellinen työelämä

Montako kertaa olet ratkaissut sinulle esitetyt kysymykset?

Jos vastaat, että joka kerta ja olet pomo, kannattaisi huolestua. Nimittäin työkaverisi, aiemmin alaisiksi kutsutut tietävät suurimpaan osaan sinulle esitetyistä kysymyksistä oikeat vastaukset. He saattavat pian kyllästyä vääriin vastauksiisi.

M***a sinulla pomo, on vielä mahdollisuus keplotella itsesi ulos syöksykierteestäsi vastausautomaattina.
Tässä pari vinkkiä vastausten sijaan:

1) Vastauksen sijaan kysy: Mitä mieltä sinä olet? Miten sinä ratkaisisit tämän asian?
2) Vastaa: En tiedä, m***a sinä olet asiantuntija. Mikä on sinun näkemyksesi?

Työelämä on hivuttautumassa yhä enemmän itseohjautuvuuteen ilman esimiehiä sekä lopultakin kohti hallinnollisten tehtävien deletointia. Tämä mahdollistaa monella toimialalla paluun takaisin merkitykselliseen työelämään, joka mahdollistaa järkevän työnteon, oman vastuun ja osaamisen kautta itselle sopivana ajankohtana.

Viimeistään nyt kankeimmatkin työnantajat taipuvat muutoksen välttämättömyyteen ja rohkeasti repivät kellokortit ja excelit, lopettavat onttoutta kolisevat vuosittaiset kehityskeskustelut ja antavat kollegoiden valita omat työkaverinsa. Jos pomo sinua vieläkin tämän luettuasi huolestuttaa, kannattaa aloittaa muuttuminen nyt.
Ja kuoriutua lomien jälkeen, entistä uljaampana, uudistuneena pomona työpaikalle.

Hyvää kesää !

Mervi Leikas
muutosvalmentaja,coach
muutos

02/02/2016

Aamukahvit kunniaan



Joku keksi, että muistatteko kun vuosia sitten meillä oli aina aamukahvit, johon kaikki halusivat tulla vaihtamaan kuulumisia? Samalla käytiin viikon työasiat ja suunnitelmat läpi ? Rehellistä pullaakin syötiin useasti. Jotenkin sitten ei enää viitsinyt työkaverille heittää niitä omia tekemättömiä töitään, kun tietää toisen kiireet. Kun niistä oli yhdessä puhuttu.
Päätimme ottaa vanhan tavan käyttöön ja kahvit on tarjolla joka maanantai kymmeneltä vaihtelevien tarjottavien kera. Osallistuminen on vapaaehtoista ja kiireistä riippuen aina on yli puolet koko työporukasta mukana. Eilen säästimme yhden työpäivän, kun sovimme yhden viikkopalaverin lopettamisesta. Oltiin vähän niin kuin tapojemme orjia, palaveria pidettiin vain kun siihen on totuttu.

Työyhteisössä läpikäydään isoa muutosta ja kaikki tieto auttaa ymmärtämään muutoksen väistämättömyyttä. Mietimme myös, että kahvin lomassa on hyvä muistella menneitä ja pitää kiinni niistä hyvistä muistoista ja asioista ja luopua vain tarpeettomasta. Välillä jotain lopettaessa sattuu ja sitten tyhjään tilaan mahtuu ja kehkeytyy jotain uutta. Päätimme koostaa myös hyvistä kokemuksistamme sekä muistoistamme kirjan, johon jokainen saa kirjoittaa itselleen tärkeistä asioista tai vain ottaa valmiin kirjan mukaansa. Kuvia kaivaessamme on moni huomannut tunteneensa ja juoneensa pullakahveja samojen ihmisten kanssa yli kaksikymmentä vuotta. Mittaamattoman arvokkaita hetkiä.