03/08/2025
Kävin eilen leffassa katsomassa Celine Songin ohjaaman Materialists. Sisältää juonipaljastuksia 👇
Tarinan kiinnostavana sivujuonteena päähenkilö Lucy kokee tehneensä työssään avioliiton välittäjänä jäätävän mokan, kun asiakas pahoinpidellään ekoilla treffeillä.
Pomo puhuttaa, juristit hoitavat asiaa, pomo toteaa että alalla burnoutit ovat yleisiä ja passittaa Lucyn omalle lomalle. Hän odottaa näkevänsä Lucyn kuukauden päästä entisellään takaisin työssä. (Palkasta ei ole puhetta, saatika henkisestä tuesta)
Lucy puhuu exälleen (vaikkei saisi vaitiolovelvollisuuden vuoksi puhua). Hän päätyy palautumislomallaan öiseen aikaan pelastamaan ks. asiakkaan, koska poliisi ei auta. Ja viimein leffan päätteeksi pomo soittaa ja tarjoaa ylennystä. Lucy harkitsee irtisanoutuvansa - m***a toisaalta onhan hän löytänyt rakkauden.
Käskirirjoittajat rakentavat juonen kiinnostavaksi ja tunteisiin vetoavaksi. M***a näin työnohjaajan ja esihenkilön lasien läpi katselleena en pystynyt täysin heittäytymään tarinan vietäväksi. 🤭
Onneksi todellisuudessa haastavissa ammatillisissa tilanteissa tulee saada ammattimaista apua. Työntekijällä on oikeus saada tukea rajanvetoon ammattiroolin ja henkilökohtaisen elämän välille. Haastavista tilanteista on oikeus puhua luottamuksellisesti, koska se on ainoa keino joka oikeasti auttaa.
Sitä varten on ammattikuntia, joita leffassa ei draaman rakenteista johtuen mainittu sanallakaan. On työterveyspsykologit, on työnohjaajat.
Onneksi🙏