01/06/2026
Johtaminen ei tule valmiiksi juhannukseksi. Eikä jouluun mennessä. Eikä koskaan.
Eräs johtaja kertoi minulle viime keväänä jotain, mikä on jäänyt mieleen. Hän oli istunut toimistossa puoli yhdeksään illalla, viimeisenä. Hänellä ei varsinaisesti ollut pöydällä mitään kiireellistä, pelkkää sälää. Hänestä lomalle lähteminen olisi tuntunut — hänen sanojaan lainaten — luovuttamiselta.
Hän oli johtanut tiimiään kolme vuotta. Ihmiset pitivät hänestä. Tulokset olivat hyviä. Silti hän istui siellä iltamyöhään yrittäen tavoittaa tunteen siitä, että on valmis ennen kuin voisi sallia itselleen lähdön.
Tunnistatko sen tunteen?
Se ei ole laiskuutta eikä tehottomuutta, vaan jotain paljon syvempää: tarve tuntea, että on tehnyt tarpeeksi. Että on ansainnut levon. Että voi irrottaa ilman, että joku tai jokin kärsii siitä.
Kesä tekee tästä tunteesta erityisen terävän.
Lomat lähestyvät, ja niiden kanssa tulee paine: pitäisi saada projektit eteenpäin, ratkaista avoimet tilanteet, varmistaa ettei tiimi jää pulaan. "Pari asiaa alta pois" ja vasta sitten voi rauhoittua.
M***a juuri tässä on se ansa!
Johtamistyössä ei ole sitä kohtaa, jossa kaikki on valmista.
Aina jää jotain kesken. Aina on joku, joka tarvitsee tukea. Aina on päätös, johon ei ole vielä selkeää vastausta.
Se on yksi johtamisen ristiriidoista: johtaminen ei tule koskaan valmiiksi.
Kun tämän ymmärtää, lomalle lähteminen ei enää tunnu luovuttamiselta, vaan aktiiviselta valinnalta. Se johtaja, josta kerroin alussa, lähti lopulta lomalle. Kaikki ei ollut valmista, m***a pöytä oli riittävän tyhjä.
Johtaminen ei tule valmiiksi, siksi siitä voikin ottaa välillä pienen tauon ilman, että mikään kärsii. Päinvastoin, suunta todennäköisesti kirkastuu pienestä etäisyyden otosta.
Levollista lomalle laskeutumista!
Hanna
