26/06/2026
Mulla on oikeasti ihanat asiakkaat. Vahvoja, herkkiä, älykkäitä, upeita naisia, joiden kanssa on kunnia tehdä tätä työtä.
Yksi parhaista asioista coachingissa on se, että en koe olevani kenenkään yläpuolella kertomassa valmiita vastauksia. Usein kyse on enemmänkin yhteisestä matkasta: pysähtymisestä, katsomisesta, kysymisestä ja sen äärelle menemisestä, mikä on oikeasti olennaista.
Ja siinä oppii väistämättä myös itsestään.
Olen viime aikoina ollut itsestäni ylpeä erityisesti yhdessä asiassa: siinä, että osaan nykyään kuunnella paremmin omaa energiaani, tarpeitani ja intuitiotani.
Mulle on tosi luontaista ratkoa ongelmia. Mennä nopeasti ytimeen. Nähdä, mikä yrityksessä, viestissä tai tekemisessä on olennaista ja mikä ei. M***a juuri siksi mun pitää myös opetella pysähtymään.
Tänä kesänä olen päättänyt, etten rakenna mitään uutta. En puske. En suorita. En tee itsestäni koko ajan hyödyllistä. Aion haahuilla. Olla. Antaa päivien olla vailla suunnitelmaa. Ja uppoutua luovaan tekemiseen: keramiikkaan, kirjoittamiseen, valokuvaamiseen.
Koska joskus paras asia, jonka voi tehdä itselleen ja omalle tulevalle työlleen, on lakata hetkeksi rakentamasta ja ottaa etäisyyttä.
Olen myös pohtinut paljon sitä, millaista työtä haluan jatkossa tehdä yrittäjien kanssa. Rakastan strategiaa. Rakastan sitä, että voidaan kirkastaa viestiä, tarjontaa, suuntaa ja sitä, mikä oikeasti estää etenemistä.
M***a yhä vahvemmin ajattelen, että pelkkä strategia ei riitä, jos rakennamme väärästä paikasta käsin. Jos rakennetaan paineesta.
Suorittamisesta. Vertailusta. Hädästä.
Siitä käsin, että juostaan jotain pakoon.
Silloin hienoinkin strategia alkaa helposti palvella vanhaa selviytymismallia.
Mua kiinnostaa yhä enemmän se työ, joka tapahtuu ennen strategiaa. Se, että ihminen löytää takaisin omaan ytimeensä.
Omaan energiaansa.
Omaan tapaansa luoda, rakentaa ja näkyä.
Koska kun rakennetaan ytimestä käsin, tekemisen energia muuttuu.
Ja sieltä käsin syntyy yleensä paljon kestävämpää, rehellisempää ja vahvempaa liiketoimintaa.